Mutta niin vaan sitä on täällä vietetty pari viikkoa hiljaisuutta. Blogiparka joutuu kilpailemaan olemassaolonsa kanssa hyvin rajalliista aikaresursseista. Sinäönsä sääli, koska listalla olisi vaikka mitä juttuja. Tosin epäilen että aika on ajanut niistä pian ohi…
Otsikon teemaan sopien en myöskään aivan tiedä mitä tänään tapahtui minulle ruotsin tentissä. Sain suullisesta tentistä viitosen. Siis minä, joka olen aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan suunnilleen kaiken mitä toisesta kotimaisesta olen koskaan osannut. Minä joka kirjaimellisesti olen osannut puhua vain Moominsvenskaa kiitos Muumimaailmassa aikanaan lusitun kesän. Edellisen kerran tämä ihme nähtiin armon vuonna 2004 tai 2005 kun vastoin kaikkia ennakko-odotuksia sain tilastomatematiikan tentistä viitosen. Ilmeisesti minulla on piileviä kykyjä ruotsinkieliseksi SPSS-asiantuntijaksi.
Ruotsiteema jatkui kotonakin. Lapsella dinosaurukset vaeltavat pitkin taloa taas öisin ja tänään teemana oli Lucia.
Siinä missä ilmeisesti loistan ruotsin ja matikan kohdalla häviän kynttiläaskarteluissa. Hienosti tussilla värittämiäni pumpulipuikkoja ihaillut lapsi kysyi silmät kiiluen, että kumman korvista, minun vai isänsä, on tullut näin paljon vaikkua? Ilmeisesti lapseen voisi hyvinkin vedota takavuosien ARS-näyttelyiden tyyli…
Mutta takaisin ruotsiin. Nykyisiin opintoihin kuului melko kunnianhimoinen ruotsinkurssi. Sanajärjestysten asemasta olemme koko syksyn käyttäneet aktiivisesti alan asiantuntijatermistön haltuunottoon ja toisin kuin aikanaan insinööritutkinnon virkamiesruotsin jälkeen, tunnen jopa, että tiukan paikan tullen tai viimeistään jos minua aseella uhataan saattaisin jopa suoriutua ruotsista työtehtävissäni. Tiesin jo heti syksyn alussa että pasiivinen sanavarastoni on ihan hyvällä tolalla, mutta aktiivinen oli onnettomassa kuosissa. Vieläkin koen kirjallisen ilmaisun todella haastavana ja en tosiaankaan uskonut saavani suullisesta näin hyvää arvosanaa. Tässä tosin taisi turkulaisuus tulla apuun. Sain kiitosta että puheessani on oikea intonaatio. No kai se nyt on kun takavuosina Riikassa humalaisen natiiviruotsinkielisen korvaan minun suomeksi miehelleni puhuva lause kuulosti aivan varmasti ruotsilta. Ja itseasiassa tänä vuonna työreissulla Tanskassa yhteistyökumppani kysyi kuultuaan minun puhuvan suomea, että olenko ruotsinkielinen äidinkieleltäni.
Syksyn opinnoissa parasta antia oli varmaankin opettaja, joka pisti käyttämään kieltä. Sen asemasta että olisimme aukkotäydentäneet jouduinme tuottamaan tekstiä ja tässä lajissa vain toimii se totuus, että mitä enemmän yrität sitä luontavampaa kielen käyttäminen loppujen lopuksi on. Nyt vaan pitäisi muistaa käyttää kieltä. Bookbeatista jos sillä silmällä katselin ruotsinkielisiä romaaneja ja joulun jälkeen olemme menossa lapsen kanssa Tukholmaan. Pitäisikin varmaan haastaa itseni hoitamaan kaikkia asiakaspalvelujakohtaamiset ruotsiksi vaikka englanti kuinka tulisi sujuvammin.
Nojatuolimatka 