Avainsana: kissa

Vieraileva tähti

~ Anu ~ Kommentoi

Jokainen on varmaan törmännyt BBC:n suorassa lähetyksessä kommenttia antaneeseen isään, jonka videon taustalle änki perheen lapset.  Hänen kokemuksestaan viistatuneena lähtetin perheen leffaan katsomaan Smurffeja ennen kuin aloin työstämään opintoihin liittyviä videoklippejä valmiiksi.

17458160_10155296919858469_4236607979893930078_n

Olisi pitänyt tajuta, etttä kotona piilee vielä yksi vaaranpaikka. Ja että toisilla meillä on pokkaa kävellä istumaan keskelle näyttöä.

Kahdesti.

Ilmeisesti kissa ajatteli, että hänen karvainen persuksensa on paljon esteettisempi kuvamaisema kuin minun hieman alaviistosta kuvattu lärvini. Tosin nämä videot nyt muutenkin on ajanut kissan enemmän tai vähemmän hulluksi. Taannoin kun pidin kotoa käsin videopalaveria töihin tuli kissa katsomaan minua lähinnä sillä ilmeellä että se epäili vähänkin järjen kadonneen päästäni.

Mutta tästä nyt kuitenkin opittiin se, että sitten joskus kun pääsen antamaan videolausuntoa ihan mistä tahansa aiheesta (koska olenhan kaikkien alojen asiantuntija) niin perheen lisäksi täältä kodista häädetään pihalle myös kissa…

Pitkät 20 päivää

~ Anu ~ Kommentoi

Toisin kuin viikko sitten pelkäsin kissa päättikin pysyä elävien kirjoissa. Ruoka alkoi maistua uusiksi ja käytös oli juuri niin paskiaismaista kuin muutenkin. Eläinlääkäri kuulosti silti oikealta osoitteelta ja hyvä että mentiin, koska testit löysivät kissan virtsasta reippaasti bakteereita. Eilen saimme bakteeriviljelyn tulokset ja hain kotimatkalla antibiootit.


Tältä näyttää kissa, joka ei tosiaankaan aio syödä antibiootteja.

Että kivat 20 päivää meillä edessä. Silleen leppoisasti kaksi kertaa päivässä saadaan painia antibioottitabletin neljännet näpeissämme kissan kanssa joka on päättänyt että hänhän ei pilleriä niele.

Vinkkeinä olemme saaneet pilleriruiskun, mutta vähän epäilemme ettei se onnistu. Ruisku toimii vain jos eläin avaa suuntaan ja tuo kissa ei suuntaan ajatellut avata. Sitten on tullut vinkkejä kätkeä lääke ruokaan ja sitä tässä kai on pakko lähteä kokeilemaan. Kissa on ahnas paskiainen luonnoltaan niin jospa kissan tonnikalan sisään leivottu murskattu pilleri uppoaisi ilman ettemme miehen kanssa näytä viiltelystä innostuneilta.

Vai löytyisikö ruudun toiselta puolelta vinkkejä mitä yhteistyökyvytön eläin saaaan tabletti nielemään. Bakteeri on resistentti oikeastaan kaikille muille antibiooteille joten mitkään laajakirjoiset pitkäkestoiset rokotteet eivät tule kyseeseen ja yksi bakteeritulehdus nyt on sellainen että haluaisimme uskoa, että se kannattaa lääkitä.

Kasvatuskriitikko

~ Anu ~ Kommentoi

Tyypillinen nettifoorumien valitusaihe on anopit, joille ei koskaan kelpaa mikään mitä miniät tekevät lastenlasten kanssa. Oma anoppini on kasvatuskritisoinnin sijaan keskittynyt pitämään miniänsä ja pojanpoikansa pakastepuolukoissa joten pitkään kuvittelin, etten joudu lainkaan kärsimään tällaista kritisointia. Vieläkin anoppi jättää minut rauhaan, mutta sen sijaan kissastamme on kuoriutunut pahimman luokan kriitikko.


Tällä ilmeellä tervehdittiin omistajia kun ne saapuivat takaisin mökille unohdettuaan lapsensa sinne viisi yötä aikaisemmin. Kissa ei ihan arvostanut.

Kissa ei myöskään arvostanut sitä että mies kehtais lauantaina tulla mökin vintiltä alas lapsen nukahdettua. Kissa ei saanut edes nukkua alkuiltauniaan sohvan nurkassa vaan joutui könyämään portaa ylös ja vahtikaan lapsen unta. Pari tuntia myöhemmin vinttiin kiivenneitä vanhempia tervehdittiin edelliseltä päivältä tutulla mulkaisulla.

Seuraava mulkaisu saatiin sunnuntaina. Kissa oli ilmeisesti unohtanut että kotona lapsi nukkuu omassa huoneessaan ja nukkunaanmenoajan tullessa nähtiin taas mielenosoituksellisesti lapsenvahtihommiin vääntäytyvä kissa.

Kissalla siis on kohtalaisen tiukat standardit sen suhteen mitä kaikkea kuusivuotias saisi tehdä ilman vanhempiaan. Ehkä emme kerro kissalle, että hänen ollessaan lomailemassa oli lapsi opetellut leikkimään yksin taloyhtiömme pihalle, käyttämään kinkkistä kotioven takalukkoa ja jäämään yksin kotiin kun vanhennat kipaiset kadun yli ruokakauppaan. Epäilen, että kissasta jälkeläinen olisi kypsä tähän suunnilleen kymmen vuoden päästä. Tai ainakin näin voisi päätellä siitä, että samainen kissa oli myös käynyt herättämässä kälyä kun tämän teini-ikäinen oli kehdannut jäädä nukkumaan mökin alakertaan.

Että ei ole helppoa olla kissa…

Ompele mekko kissan avustamana

~ Anu ~ Kommentoi

Erehdyin töissä lesoamaan, että saan olla yksin kotona. Yksinäisyyttä juhlistaakseni päätin vihdoinkin ommella yhden pinossa odottaneen kankaan mekoksi. Kohtalaisen nopeasti tajusin, että yksinäisyys on melkoisen monitahoinen tulkinta jos jaat asuntosi yhden kissan kanssa…

  
Siis miten niin sinua haittaa, että pesen käpäliäni tässä sinun juuri pesemän mustan kankaan päällä?

Olisi vain pitänyt muistaa, mitä aikanaan kirjoittelin vanhan blogin alkuaikoina mekon ompelusta kissan ja vauvan kanssa:

Kutista kangas, laita se kuivumaan, odota kaksi sekuntia ja huomaa että kissa on löytänyt kuivatustelineen ja nukkuu kankaan alla nojaten yhteen liepeeseen.

Kankaan kuivuttua lukittaudu makuuhuoneeseen, levitä kangas lattialle.

Avaa ovi ja poistaa makuuhuoneseen kätkeytynyt kissa.

Kiinnitä kaava kankaalle ja kuuntele kun oven takana huutaa sekä kissa että lapsi.

Leikkaa kaava irti kankaasta vapaalla kädellä ajan säästämiseksi.

Kaiva esiin ompelukone.

Yritä kiinnittää kappeleita toisiinsa nuppineuloilla pitäen samaan aikaan pienet tahmeat sormet sekä uteliaat kissanviikset kaukana.

Huuda mies hakemaan lapsi pois (toista kunnes mekko on valmis).

Häädä kissa pois ompelutuolilta joka kerta kun olet nostanut takapuolesi siitä edes niiksi kahdeksi sekuntiksi.

Huomaa, että tuolilta häädetty kissa on syöksynyt nukkumaan mekkotekeleen päälle.

Hae suosiolla tarraharja heti kättelyssä mekon siistimiseksi.

Poista tarraharja siihen takertuneelta vauvalta.

Pidä vähintään kuukauden tauko ennen seuraavaa ompelusessiota yleisen perhesovun säilyttämiseksi.

Ja pakko myöntää, että tänään puhti loppui siihen kun sain leikattua mekon etu- ja takakappaleen irti kankaasta. Taskupussin palat pitöisi vielä jaksaa leikata, samoin pääntien alavarat. Itse ompelun säästän kyllä huomiselle. Saa veikata kumpi sitten osoittautuu suuremmaksi haasteeksi: kissa vai saumuri?