Kaikki muut tekivät tämän jo eilen, mutta itse priorisoin The Affairin katsomista ja valotikkukorvisteni kuvaamiseen, joten aloitetaan uusi vuosi ottamalla tilinpäätös vielä vuoteen 2016.

Vuosi 2016. Jos tuijottaisin puhtaasti omaa napaani voisin sanoa, että vuosi on ollut yksi elämäni onnellisempia, mutta koska nyt kuitenkin elän tässä maailmassa niin tuo ylläoleva tuntuu kuvaavan elämää paremmin kuin hyvin.

Mitä viime vuonna sitten tapahtui. Meidän perheessä asioita tuntuu tapahtuvan kolmen vuoden sykleissä ja nyt oli taas vuosi jolloin asioita tapahtui. Suoritin työvalmentajan erikoisammattitutkinnon, aloitin syksyllä yhteisöpedagogiopinnot ja otin ensimmäisen askeleen siihen suuntaan että osaamiseni laajenisi myös järjestötyön ulkopuolelle. Lapsi aloitti esikoulussa ja vuoden lopussa mies vielä pisti nimen alle uuteen työsopimukseen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että myös tästä vuodesta ei tule tapahtumia puuttumaan kun miehen uudet työt pistävät kalenteriamme uusiksi, itse yritän keväällä töiden ohessa suorittaa viitisenkymmentä opintopistettä ja elokuussa lapsi lähtee koulutielle. Kotirintamalle eniten huolta tuotti kissavanhus, jolla kuitenkin taisi olla vielä muutama elämä varastossa. 21 päivän antibioottikuuri, munuaisten toimintaa tukeva ruokavalio ja kaliumlisä ovat tehneet ihmeitä.

Meidän perheellä asiat siis ovat siis aika mukavalla mallilla, maailmalla asiat kuitenkaan eivät ole olleet niin hyvällä mallilla. Brexit ja lisääntynyt muukalaisvastaisuus leimasivat vuotta, lopullisesti usko maailmaan meni Trumpin valinnan myötä. Kotimaan politiikassa olen järkyttynyt politiikasta, jota hallitus ajaa. Sipilä tulee jäämään historiaan maamme epäpätevimpänä pääministerinä. Post fact -yhteiskunta ja populistismin pesiytyminen osaksi normaalia yhteiskunnallista keskustelua toimi vielä kirsikkana kakun päällä. Eli vaikka minulla elämässä asiat ovat hyvin monellakin tapaa tuntuu ettei sillä ole merkitystä niin kauan kun maailman poliittinen tilanne on tämä mikä se on. Olisi helppo tunkea pää pensaaseen ja elää omassa hyvinvoivassa kuplassa, mutta koen ettei tämä ole kovin kestävää. Tunnen myös turhautumista siitä miten sidotut omat käteni ovat, mutta tässä kohtaa tärkeintä on muistaa se mitä usein uravalmennustilanteissa työstämme asiakkaitteni kanssa. Oma energia kannattaa kanavoida asioihin, joihin voimme vaikuttaa ja joita voimme muutta. Vuoteen 2017 lähden sillä ajatuksella, että keskityn vahvistamaan hyvää, pyrin tuomaan keskusteluun mukaan faktoja populismin asemasta enkä sulje silmiäni väärinkäytöksiltä.

Valkoinen hattu päässä kulkeminen on kuitenkin rankkaa puuhaa joten vastapainoksi tarvitaan roskaviihdettä ja kovia rasvoja. Vuoden 2016 populaarikulttuuri-ilmiöt tulevat meidän perheessä olemaan Gilmore Girls ja Harry Potter. Itse viihdyin Stars Hollowssa luvattoman hyvin ja vuoden kohokohta oli marraskuussa julkaistut uudet jaksot. Harry Potterin taas löysi lapsi ja iltasatuina on nyt luettu 3,5 kirjaa ja meidän vanhempien kohta 10 vuotta vanha Nintendo Wii on viritelty asemiin jotta voidaan pelata Lego Harry Potteria (jälkimmäinen osa löytyi pukinkontista). Kirjoja ehdin lukea 2016 reippaasti. Keväällä työmatkoilla kulki mukana lukulaite ja syksyllä Bookbeat koukutti ja luin sieltä reippaasti uusia kirjoja. Joululahjat myös lisäsivät muutamia kirjoja fyysiselle tsundokulistalle, joten toivon, että vuonna 2017 onnistun myösp itämään hyvää lukuvirettä yllä vaikka roskaviihteen rinnalle pitääkin entistä useammin tarttua esseiden teoriapohjaa käsitteleviin kirjoihin.

Liikuntarintamalla vuosi 2016 meni pitkälti samoilla eväillä kuin aikaisemmatkin. Teimme viimeiset pitkät pyöräretket peräkärryn kanssa. Tampere osoittautui mainioksi pyöräilylomakaupungiksi. Oma pyöräilykauteni oli poikkeuksellisen lyhyt. Pasilan suoraan sanottuna paskat liikkenejärjestelyt kannustivat siirtymään junamatkustajaksi jo varhaisessa vaiheessa kun huomasin työmatkapyöräilyn tekevän minusta lähinnä vielä kiukkuisemman. Juoksurintamalla ei tapahtunut suurta kehitystä. Naisten kymppi meni edellisvuotta nopeammin, mutta veikkaan että uudella reitillä oli myös osuutta asiaan. Vuodelle 2017 toivoisinkin hyviä juoksukilometrejä. Pyöräperäkärry lähtee meiltä nyt eteenpäin, mutta lapsen kanssa pysyy pyöräilemään pidempiä reissuja. Autotallissa odottaa myös fillarikommunistiversio kauppakassiautosta eli puolipitkäperäinen Konan Minute, jonka tarakalla pojan reilut 20 kiloa ei tunnu oikeastaan missään.

Ja sitten on tämä blogirukka joka vuoden alussa muutti uudelle alustalle ja oli sen jälkeen kuolla omaan mahdottomuuteensa. Blogi täyttää kohta kuusi vuotta ja varmasti pitäisi joskus pohtia mitä tällä tehdään. Lukijoitahan minulla on suunnilleen kaksi (terveisiä teille molemmille) ja mihinkään suuren kasvuun en ole edes blogilleni pyrkimässä. Kirjoitan suurelta osin itselleni ja tiedostan, että koska aiheet vaihtelevat niin suuresti laidasta laitaan, niin tuskin koskaan tulen suurta yleisöä tavoittamaan. Ensi vuodelle kuitenkin toivoisin, että saisin blogiin taas rutiiniin päälle. Keväälle olen suunnitellut sarjaa polkupyörälomailusta eli siirrän vanhan blogin puolelta tekstejä ja pyrin tuottamaan myös uutta materiaalia. Ja katsotaan mitä muuta tässä vielä keksitään. Vuosi 2016 oli niin säälittävä, että sen alle tuskin päästään vuonna 2017 vaikka miten yrittäisi.