Avainsana: jälkeläisen kanssa

Henkilöbrändi lapsen silmin

~ Anu ~ Kommentoi

Blogit ja FB ovat olleet täynnä lasten vastauksia vanhemiensa ominaisuuksista. Vastauksien lukeminen on mielenkiintoista, koska lapset ovat monessa suhteessa aika armottoman kriittisiä ja toisaalta lapset eivät myöskään aina hoksaa mitkä asiat ovat sellaisia, että niistä olisi sosiaalisesti älykästä vaieta. Lapselta saadut vastaukset eivät tietenkään ole kovin laaja-alaisia, mutta vastaavaa harjoitusta käytän usein omien uraohjausasiakkaitteni kanssa kun lähdemme kaivamaan esiin sitä osaamista, jolle ihmiset itse tulleet sokeiksi. Toki yleensä vähän enemmän vartaistasolta tulevat arviot ovat kehittävämpiä, mutta kyllä näitäkin vastauksia voi yhdensorttisena oman vanhemmuuden kehityskeskusteluna pitää.


Kuva toimii vastauksena kysymyksiin 7, 18 ja 19.

Oma lapseni suhtauu äärettömän huonosti kyselyihin joihin ei ole absoluuttisia vastauksia, mutta koska meillä on tavoitteena harjoitella nyt vähän hallittua epämukavuusalueella olemista niin tällaiset vastaukset tuo yhden lapsen brändityöryhmä minusta osasi kertoa:

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 
Lapsi: Kivoja asioita

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? 

Lapsi: Kun on mun kanssa

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?

Lapsi: Jos mä teen pahoja asioita

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?

Lapsi: Ainoa tapa on kutittaminen

5. Millainen äitisi oli lapsena?

Lapsi: En tiedä

6. Kuinka vanha äitisi on?

Lapsi: En varmaksi tiedä

7.Kuinka pitkä äitisi on?

Lapsi: Mä en tiedä sitä numeroa

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?

Lapsi: Mun kanssa oleminen 

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?

Lapsi: En tiedä koska en ole paikalla

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

Lapsi: No kun jos sinä tekisit jotain

11. Missä äitisi on tosi hyvä?

Lapsi: Kutittamisessa

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä ?

Lapsi: Juoksemisessa

13. Mitä äitisi tekee työkseen?

Lapsi: On ihan tyhjä kallo

14. Mikä on äitisi lempiruoka?

Lapsi: Spagetti

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?

Lapsi: Äiti on kiva

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

Lapsi: Kissanainen

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?

Lapsi: Jahdataan Pokemoneja

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

Lapsi: Vihreät silmät

19. Mitä eroa teissä on?

Lapsi: Mulla ei ole silmälaseja

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

Lapsi: Siitä kun äiti aina halii

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?

Lapsi: Kaikki paikat

Kun maut eivät vain kohtaa

~ Anu ~ Kommentoi

Monessa suhteessa ollaan lapsen kanssa hyvinkin samalla sivulla. Tykäämme samoista leffoista, nautimme kaupunkilomasta, pyöräilystä ja pidämme ihmisistä jotka osaavaat jonottaa. Yhdessä kohtaa kuitenkin  meidän taloudessa ei maut eivät vain kohtaa.  

Tuolle lapselle on roudattu vuosien saatossa ties mitä Babiatoreita ja muita hipsterilaseja kaupasta, mutta lopputulos on aina ollut se, että lasit päätyvät pölyttymään hyllylle. Viimeiset äidin maun mukaan ostetut lasit ovat siirtyneet Pikachun käyttöön eli joku meidän taloudessa sentään minun hankkimani lasit kelpuuttaa. Lapsi taas pistää itse nenälleen jokaisen itseäänkunnioittavan blogimutsin kammoksumat Spiderman-lasit, jotka se sai viime kesän lopussa ystävältäni kun tämän työpaikalla tyhjennettiin lomakauden lopussa löytötavaroita, joita kukaan ei kaivannut.

Tosin kyllä minä ymmärrän miksi lapsi on noihin dyykattuihin pirikiikareihinsa kiintynyt. Niin rumat kuin ne ovatkin niin ne istuvat lapsen kasvoille. Suurin osa meillä käytössä olleista optikkoliikkeistä tai lastentarvikeliikkeistä ostetuista laseista kun eivät lapsen nenälle ole istuneet. Matala nenänvarsi, korkea poskipäät ja kakkoskäyrällä kasvava pääkuuppa tekevät lasien istuvuudesta vaikeaa ja lapsi, joka ei kestä edes sitä, että hiukset tulisivat kasvoille ei tosiaankaan kestä ajatusta laseista jotka ovat koko ajan valumassa johonkin suuntaan. Näin meillä on sitten taivuttu siihen, että merkitys menee ennen muotia. Kun nyt ne lasit pysyvät sentään lapsella päässä.

Samaan sysstyn voidaan myös tunnustaa, että jos joskus pienemmän lapsen vanhemana ihmettelin minkä vuoksi ihmisten lapset kulkevat rikkinäisissä housuissa niin en ihmettele enää. Tuo rumissa arskoissa paineleva lapsi kun pistää myös housunpolvia nopeammin tohjoksi mitä vanhemmat ehtii liimapaikkoja leikkaamaan. Tänään taas puhuteltiin lasta aiheesta ”voisitko vähän keskittyä kulkiseen” kun kuukauden sisään kolmatta kertaa päästiin paikkaamaan joko housun tai lapsen polvea. Ensi kesää odotellessa. Pitää varmaan ostaa joku perhesäästöpakkaus laastareita kulkemaan kaikissa kasseissa mukana.