Oletimme, että kun lapsi aloittaa koulun niin sitten meillä sairastetaan. Kukaan ei vain olettanut että se sairastajan olen. Minä siinä missä lapsi on hätinä nuhainen olen minä kotihiiri ihan törkeän flunssan kourissa. Kurkkuun sattuu, korvissa rutisee ja nenä vuotaa. Nyt olen kaksi päivää lähinnä maannut sohvalla ja yrittänyt edistää opintoja.
Koska totta kai tauti iski päälle viikolla jolloin palautuksessa on kahden eri moninaisuutta käsittelevän kurssin kolme kurssitehtävää.
Olen tässä non-stopina täytettävällä teepannulla ja saaristolaisleivillä yrittänyt pitää itseni suunnilleen järjissä, mutta pakko sanoa, että kun rinnakkain edistää suvaitsevaisuuskasvatuksen menetelmäsalkkua, sukupuolisensitiivisen työotteen kehittämissuunnitelmaa ja kommentoi vielä kolmea erilaista tapausesimerkkiä olen ollut aivan solmussa. Yritän silloin kun olo on huono edistää tehtävien ajatuksenvirta osioita tai nukkua päiväunia. Unien jälkeen merkkaan tietoperustoja ja nyt vaan toivon että pää olisi huomenna siinä määrin harteilla, että saan nämä maaliin. Deadline kun on kaikissa kolmessa torstaina.
Ja totta kai flunssa myös iskee viikolla jolloin torstaina olisi lähiopetustakin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Ja jolloin olisi luvassa illalla myös odotettu CMX:n keikka Huvilateltassa. Ja jolloin lauantaina olisi yhden läheisimmän työkaverini häät. Että voidaanko flunssa sopia, että huomenaamulla kun herään niin korkeintaan vienosti niiskutan? Pitöisin sitä vähintäänkin kohtuullisena ja enemmän kuin reiluna.
Toisaalta kyllä sen ymmärtää, että miksi tauti nyt iski niskaan. Olen vuoden verran tainnut venyttää kehoani aika äärirajoille ja nyt kun oli aikaa pysähtyä kuuntelemaan niin kroppa päätti ilmeisesti hyödyntää mahdollisuuden täydellisesti. Mutta olisit nyt kehomokoma voinut odottaa vielä viikolla asian kanssa. Mutta jos nyt hellin sinua probiooteilla ja inkivääri-sitruuna-hunajateellä sekä villasukilla päiväunilla niin sovitaanko että torstaista lauantaihin oltaisiin täydessä iskussa?
Nojatuolimatka 