Eilen aamulla ihmettelin Facebookin Tänä päivänä-toiminnon tuomaa muistoa vuodelta 2009. Päivityksessäni ihmettelin miten reppu ei nyt oikein sopisi lookiin ja mietin että saisinko kaikki tarvittavat tavarat miehelle kannettavaksi. Aika pitkään raavin päätäni ja mietin, että mitähän tässä nyt on ollut tekeillä kunnes mieleen tuli, että niin joo. Aikana ennen lasta vaput ovat olleet vähän toisenlaisia.
Entisenä opiskelija-aktiivina vappuaatot pitkään muodostuivat ilmapallojen jakamisesta lakituksessa ja tukevasta humalatilasta. Sitten eräänä vappuna vapusta jäi käteen jotain muutakin kuin lakin litistämät hiukset ja krapula. Parisuhde, joka vappuna täyttää jo 12 vuotta on muuttunut melkoisesti niistä alkuvuosista. Jos seitsemän vuotta sitten vielä juhlittiin ystävien kanssa Turussa niin kuusi vuotta sitten oltiin Helsingissä ison mahan kanssa kokeilemassa miten kivaa on potea norovirusta raskaana ollessa (ei kovinkaan kivaa vink vink). Siitä eteenpäin vaput ovatkin muodostuneet ilmapalloista, munkeista ja brunsseista ystäväporukalla.
Niin ja on meillä myös tuo yksi vappukukkia syövä kissakin.
Sen verran minussa edelleen elää opiskelija-aktiivia, että viikonloppuun osuvassa vapussa on jotain periaatteellisen väärää. Jotenkin luonnotonta tällainen, että vappuaattona vain notkutaan kotona pyjamat päällä ja suunnitellaan laiskasti parturiin lähtöä sekä munkki ja sima -tilauksen noutamista lähikahvilasta. Mutta eiköhän tästäkin vielä vappu saada aikaiseksi ja säätiedotusta kun katsoo niin ehkä ei yhtään hullumpi juttu ole sekään ettei tarvitse sitä poutaista ja aurinkoista osaa päivästä viettää toimistossa.
Nojatuolimatka 