Kuukausi sitten jäin ensimmäisen kerran töistä pois päiväksi sillä ajatuksella, että kun nyt yhden päivän huilaa niin kyllä sillä taudin nitistää. No ei nitistänyt. Viime viikolla oli maanantaina pakko luovuttaa ja ottaa toinen sairaspäivä ja lopulta löysin itseni tämän viikon keskiviikkona työterveydestä ihmettelemässä että on se nyt kumma kun tauti ei lähde.

Viikon sumuinen keli on passannut tähän omaan sumuiseen olotilaan.

Labrakokeet, keuhkoröntgenit ja sinunsskannaukset näyttävät normaalia, mutta vointi on silti jatkuvasti sama kuin joku olisi tunkenut pään täyteen liisteriä ja mätkinyt pitkin kehoani appelsiinipussilla. Ja kun nyt sekin on kokeiltu että tauti ei parane töitä tekemällä ja luennolla istumalla niin nyt on sitten yritetty levätä.

Olen maannut sohvalla ja lukenut puolitoista Harry Potter-romaania, olen vertaillut erilaisten vuustokakkujen (eli vegaanisen juustokakun) reseptejä ja nukkunut. Niin ja yrittänyt huuhtoa nenäkannulla pahinta tukkoisuutta pois, jotta tämä nuha ei menisi poskiontelotulehdukseksi.

Että aika ankeissa tunnelmissa nyt starttasi minulla tämä joululoma. Huomenna pitäisi aamusta lähteä Turkuun joulunviettoon ja kun vietailukohteita riittää niin vähän hirvittää että pääsenkö tästä sinnikkäästä pöpöstä vieläkään eroon. Joulun jälkeen onneksi on vielä melkein pari viikkoa lomaa, mutta rehellisesti sanottuna haluaisin lomalla päästä tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla ja klikkaamaan Elisa Viihteestä lapselle uusia Dinojunajaksoja. Kuusivuotias on yleensä aika omatoiminen, mutta jotenkin kai äidin puolikuntoisuus tekee lapsesta melkoisen takiaisen. Nyt on sitten taas joulukalenterin aikana inspiroiduyyu dinosauruksista ja kun en muutakaan paikallaan tehtävää aktiviteettiä keksinyt yhteenlaskujen tuloksia kyselevälle lapselle niin tulin opettaneeksi sille miten lasketaan nelinumeroisilla luvuille allekkain yhteen. Jos tauti tässä vielä kehittyy niin voidaan siirtyä allekkainvähentämiseen ja kymmenylityksiin.