Kun lapseni oli pieni hän oli oppikirjaesimerkki ennakkoluulottomasta syömisestä. Lapsi söi kaiken mitä eteen kannettiin ja pyysi usein vielä lisää. Mitä enemmän mausteita niin sitä parempi. Vanhempien makuun hieman liiankin chilisen riisivuoan lapsi veteli hyvällä ruokahalulla ja hörppi vain nokkamukista maitoa päälle tulisuuttaa taittamaan. Lapsi maistoi etanoita (siisi ravintolassa, ei elävänä ravintona kadulta) ja oli kiitollista ruokaluseuraa. Sitten lapsi aloitti päiväkodin, tutustui laitosruokaan sekä kasvoi siihen ihmiskunnan säilymisen kannalta oleelliseen apua nuo yrittää myrkyttää minut -ikään ja lopetti syömisen.

Ruokalistalta katosi tuossa kohtaa käytännössä kaikki liha, hapanmaitotuotteet, kypsennetyt kasvikset ja kaikki mikä näytti tai tuntui epäilyttävältä. Eli suunnilleen kaikki mitä me vanhemmat olisimme halunneet syödä. Ymmärrän kyllä lasta. En oikeasti saa syötyä silakkapihviä. Se koostumus on sellainen ettei se vain mene kurkusta alas ja jos menee tulee se heti paluupostissa ylös. En syö jogurtteja, jos niiden seassa on klönttejä. Vihreät pavut ja kypsät porkkana sekä sipuli oikeastaan kaikissa muodoissaan pistää itkemään. Että ei se lapsi tavallaan kuitenkaan kovin etäiseksi ole tullut. Isoäitinsä on aikanaan salakuljettanut eväsleipien kääreissä keiton läskit koulusta kotiin ja änkenyt ystävänsä syntymäpäivällä tarjolla olleen hedelmäsalaatin ananakset kenkäänsä kun ei kyennyt niitä syömään. Lapsen eno kasvoi aikuiseksi keityillä perunoilla ja kananmunilla, koska liha ei yksinkertaisesti uponnut.

Toisaalta on meillä aina ollut helppoja ruokiakin. Ja vielä osin sellaisia, joita lapset eivät yleensä syö. Makaronilaatikkoon menee papuja sekaan ja se on lapsen lempiruoka. Mitä haisevampi juusto on tarjolla sitä todennäköisemmin lapsi sitä syö, parasta maailmassa on pitkään kypsytetty parmesan. Avokadoa lapsi rakastaa, etenkin jos se on viritelty sushin päälle. Ja sushista kun puhutaan niin raaka lohi on uppoaa lapseen yhtä hyvin kuin kypsäkin. Mutta sitten on niitä, joita on turha tarjota. Jossain vaiheessa lapsi söi kanaa, nyt se kana ei uppoa edes nugetin muodossa. Tällä hetkellä lapsi syö jonkun verran kalkkunaa etenkin nakkimuotoisena ja kohtalaisen hyvin kalaa, mutta noin muuten erilaset proteiinilähteet niin liha- kuin kasviskunnassa on pannassa. Hapanmaitotuotteet on sentään saatu palaamaan takaisin ruokavalioon kolmen vuoden tauon kälkeen.

Ruokailutilanteet on paikoitellen ollut melko stressaavia. Olemme sopineet pelisäännöistä ja pitäneet tarjolla paljon tuoreita kasviksia joita saa syödä mielin määrin kunhan lämmintä ruokaa maistetaan. Ja olemme luoneet kompromisseja. Että syömme teoriassa samaa ruokaa. Hieman eri tavoin valmisteltuna ja esiteltynä.

Kuusivuotiaan käsitys meksikolaisesta ruoasta. Quesadilloja eli tortillalettuja joiden välissä juustoa, puolikas avokado ja kirsikkatomaatteja. Me vanhemmat kääräisimme lettuun nyhtökaurasta, pavuista ja tomaatista tehdyn soosin, avokadoa ja ranskankermaa. Kaikille maistui ja kukaan ei itkenyt. Ja ehkä muutaman vuoden päästä väliin menee jo jotain yrttiä myös lapsellekin. Nyt se kuitenkin on ottanut ruokavalioon maustetut tuorejuustot.

Lihattomuus ei sinäänsä ole meille mikään ongelma. Syömme kotona noin voittopuolisesti kasvisruokaa. Ongelmaksi tulee tuo laitosruoka, joka ensin mauttomuudellaan ja lisätyllä sokerilla houkutteli lapsen pois meidän vanhempien ruokavaliosta ja joka lisätyn sokerin vähentämisen jälkeenkin on pitänyt lapsen otteessaan kaiken muun paitsi kasvisruoan osalta. Muuten voisimme koska tahansa siirtää lapsen esikoulussa kasvissyöjäksi, mutta kun se ruoka on kuulemma ihan hirvittävän pahaa. Tiedän ettei ruokaa saisi kutsua pahaksi, mutta kun aiheesta puhuttiin niin myös eskarin opettaja sanoi, että ruoka on aika onnetonta. Ja varsinkin se, että kasvisruoassa laitoskeittössä yleensä tökkii lapsella se koostumus.

Arkiruokavaliossa lapsi elää hyväksihavaitussa askeesissa. Aamu- ja iltapalaksi se vetää näkkäriä levitteellä, juustolla ja kurkulla sekä syö porkkanoita ja omenoita. Ja saman setin se vetää myös mielellään iltapalaksi. En tiedä mitä eskarissa syödään, mutta tiedän ettei siellä syödä paljon ja kotona jos lapsi saisi päättää ruokalistalla kiertäisi makaronilaatikko, nuo quesadillat, pinaattiletut ja hernekeitto (Pirkan luomukasvis). Toisaalta näillä nuoteilla tuo tyyppi tuntuu kasvavan ja voivan hyvin ja arjessa ei juurikaan jouduta tappelemaan syömisestä. Ikä varmasti aikanaan korjaa osaa nirsoilua, mutta jos ei niin ei se maailma siihen kaadu. Hyvin sitä itsekin on pärjännyt ilman silakkapihvejä jo kohta 36 vuotta.