Jane Austen saapui elämääni 90-luvulla kun Järki ja tunteet tuli elokuviin sekä Ylpeys ja ennakkoluulo televisioon. Olin otollista maastoa historiallisille draamoille, jotka tosin näin tarkemmin ajatellen kirjoina ovat kylläkin aikalaiskuvauksia, jotka vain ovat onnistuneet säilymään nykypäivään tuoreina ja viihdyttävinä.

Jos BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo ei vielä tehnyt Mr Darcysta unelmien poikamiesta niin Bridget Jones viimeistään viimeisteli asian. Austenin tarinoista minulle omin oli juurikin Ylpeys ja ennakkoluulo ja olen kerännyt melkoisen kattauksen tarinaa hyödyntäneitö kirjoja ja elokuvia myös omaan hyllyyni vaikkakin osa niistä on melkoista hampaidenkiristelyä laadullisesti. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan Ylpeyteen, ennakkoluuloon ja zombiehin, joka on hyvinkin viihdyttävästi kirjoitettu tarina.

Aikaansa nähden Austen oli poikkeuksellisen koulutettu ja tarinoissa esiintyy paljon huumoria, joka kantaa tähän päivään asti. Toki kirjoja lukiessa auttaa, jos on edes jotenkin kartalla 1700-luvun lopun englantilaisesta yhteiskunnasta, mutta kirjat myös opettavat paljon siitä miten heikko yläluokkaisen naisenkin asema oli jos hänellä ei ole miestä suojanaan. Austen itse eli naimattomana ja kuoli verrattain nuorena. Kaksi viimeistä romaania, Persuasion ja Northanger Abbey, julkaistiin vasta Austenin kuoleman jälkeen ja ovat ilmeisestikin Austenin veljen nimeämiä. Austenin perhe toimi muutenkin tarinoiden beetalukijoina tai oikeistaan -kuulijoina. 1811 julkaistu Järki ja tunteet -kirjan sisasrusparin tarina oli luettu ääneen nimellä Elinor and Marianne jo 1790-luvun puolivälissä. Samoin Ylpeys ja ennakkoluulo kuultiin nimellä First Impressions saman vuosikymmenen loppupuolella. Tarinat olivat siis jo olemassa hyvinkin 15 vuotta ennen julkaisuaan. Näin tietokoneen ääressä istuvan nykykirjoittajan on muuten vaikea kuvitella miten haastavaa kirjoittaminen on ollut, Austenkin ilmeisesti on muokannut ensilukujen ja julkaisujen välissä kirjojen muotoa ja kertojanäkökulmaa uusiksi eli on joutunut tekemään melkoisen urakan tekstin muokkaamisessa. Voisi olla, että itsellä olisi romaanit jäänyt tuossa kohtaa kirjoittamatta (eh, tosin niin ne näyttää jäävän nytkin).

Jos jaat kanssani innostuksen Ylpeyteen ja ennakkoluuloon kannattaa tsekata P.D Jamesin Death Comes yo Pemberley-romaaniin perustuva sarja Yleltä. Kirja oli parhaimmillaan keskinkertainan, mutta minisarja on saanut hyvän castauksen.