Siinä missä ennen koulua oli helppo pysyä kartalla siinä mitä lapsi tekee älylaitteilla toi koulun aloitus tähän puuhaan ihan uuden vaikeustason. Sen lisäksi ettei itse enää pysty koko ajan vieressä arpomaan mitä lapsi tekee et myöskään pysty vaikuttamaan siihen mitä lapsi oppii koulussa ja matkoilla kavereiltaan.
Oppituntien ja välituntien aikana kännykkää ei saa käyttää. Samoin iltapäiväkerhossamme puhelinta saa käyttää vain vanhemmille soitteluun. Kotimatkalla kuitenkin aukeaa Pandoran lipas ja sieltä sitten lapsen maailmaan kertyy aivan uusia asioita. Olemme säätäneet lapsen puhelimen asetukset tiukalle. Hän ei pysty lataamaan itse edes ilmaisia sovelluksia vaan jokaisessa sovelluskaupan latausyrityksestä lähtee lupakysely vanhempien puhelimeen. Puhelin on kiinni perhejaossa, joten pystymme kumpikin miehen kanssa seuraamaan lapsen liikkeitä ja peleistä, joista täysversiot on tarjolla lataamme aina maksulliset mainoksettomat versiot.
Tämä kaikki käytännössä meni viemäristä alas sillä hetkellä kun luokkakaveri opetti lapselle ensin Googlen käytön ja sen perään naapurin tyttö opetti miten Googlea voi ohjata puheella. Lapsella on puhelimessa Googlen sovellus, johon olemme asettaneet suodattimet tiukimmalle, joten kovaan pornoon lapsen ei pitäisi törmätä, mutta heti kärkeen jouduimme puhumaan siitä, että internetin alalaidasta harvemmin löytyy mitään arvokasta ja se pitää paikkaansa myös Googlen kuvahaun kanssa. Kävimme myös läpi sitä miten kuvat valiutuu kuvavirtaan kun lapsi löysi vesinokkaeläimiä googlatessaan minun hänelle virkkaamaan vesinokkaeläimen kuvan, jonka olin ladannut aikaisempaan blogiini.
Aina puhetunnistus ei kuitenkaan poimi oikeita sanoja. En tiedä mitä lapsi oli googlaamassa mutta eilen hakuhistoriaa tutkiessani sieltä löytyi tuo otsikon ”myytävät asunnot ja iso hirvi”. Toisaalta paljastui myös että lapsi on etsinyt tietoa siitä kuka on kirjoittanut Hobitin sekä myös yhden haun liittyen Thorin Tammikilpeen. Emme siis edes yritä enää estää tiedonhakua vaikka tässä otammekin riskin, että lapsi törmää johonkin outoon tai hämmentävään. Olemme sopineet että jos netissä vastaan tulee mitään mikä huolestuttaa niin sitten siitä pitää puhua äidille ja isälle ja että me saadaan tsekata myös sekä Googlen että Youtuben hakuhistoriat läpi.
Yhtä kaikki kyllähän tässä nyt ollaan kasvatuksessa monella tapaa uuden äärellä. Sen verran lapsi on nähnyt meidän googlaacan tietoa, että hän itsekin tietää että sitä tiedonhaussa käytetään, mutta seuraava vaihe on sitten lähdekritiikki sekä sen hahmottaminen että miten netistä löytämäänsä materiaalia voi hyödyntää. Vielä lasta suojaa monella tapaa se, että lukutaito on lapsenkengissä ja englanniksi lapsi osaa lähinnä toistella fraaseja. Pari vuotta eteenpäin ja saamme miettiä asiaa jo ihan eri näkökulmista mun luku- ja kielitaito ovat uudella levelillä. Että ei tässä kyllä helpolla pääse ja tuntuu ettei hetkeksikään voi sulkea silmiään tai korviaan. Kuitenkaan tässäkään suhteessa emme halua asiasta tehdä kiellettyä hedelmää. Parempi että googlaa omalla laitteellaan kuin että hakuihin käytetään jonkun kaverimen puhelinta, jossa asetukset ovat höllemmässä.
Nojatuolimatka 