Opintovapaan aikana ihmisen luonnollisesti pitäisi edistää opintojaan, mutta kuten jokainen opintojaan joskus suorittanut tietää niin yleensä tentin tai tehtävän deadlinen lähestymisen tietää siitä, että sinä keksii jotain muuta tehtävää. Itse olen tässä lajissa mestari. Itseasiassa jos prokrastinaatio olisi olympialaji niin kerrankin Suomella olisi mitallitoiveet realistisella tasolla jos vaan minut lähettäisiin kisaan.
Kirppisurakan voi toteuttaa monella tapaa. Totesin, että niin masokistinen en ole, että lähtisin myymään kamoja Facebookin av-yv-voitko mitatata-mä kysyn vielä mieheltä-toimitatko nuo rukkaset tänne Tornioon kiitos -härdellillä. Aikaisemmin myin lastentarvikkeita lähinnä yhden foorumin kautta, mutta sittemmin kun foorumi jäi taakse oli kaappeihin kertynyt melkonen pino myytävää. Naapurit suosittelivat lähelle avattua kirpputoria ja varasin sieltä pöydän. Lauantaina roudattiin tavarat myyntiin ja kun lauantain aikana myyntiseurannan perusteella kauppa oli käynyt menimme järjestämään sunnuntaina pöytää uudelleen. Aloin jo epäillä sunnuntaina että nyt joku on ollut pitkäkyntinen pöydän asustevalikoiman suhteen, mutta ajattelin että ne nyt voivat olla jollain juuri sillä hetkellä kierrossa. Eilinen pistäytyminen kirpparille näytti, että oikeassa taidettiin olla epäilymme kanssa.
Lapaset lähtivät, mutta pussi jäi. Joku oman elämänsä anti-Robin Hood oli sitten päättänyt vaarastaa lapselleen lapaset.
Moikon lapaset maksavat kaupassa uuten 20 euroa. Ymmärrän, että tuollaista summaa ei moni halua upottaa lapasiin. Varsinkin kun rehellisyyden nimissä nuo nyt on puhtaasti keikistelykäyttöön. Mutta se, että haluat lapsellesi ne pirun kalliit ja turhamaiset lapset ja et ole edes valmis maksamaan niistä kirpputorilla kahta euroa? Tekisi mieli kysyä, että minkälainen moraali tällaisella ihmisellä on? Sen nyt vielä jotenkin ymmärtäisin, että joku varastaisi tarpeeseen, mutta että nyt oikeasti varastit keikistelykäyttöön tarkoitetu lapaset.
Lapasten lisäksi myyntipisteeltä on hävinnyt myös pipo. Sellainen söpö Fredricksonin pilkullinen neulepipo tupsulla ja lipalla. Hintapyyntö siinäkin kaikki kaksi euroa. Uskoisin, että ne kyllä näyttävät tosi söpöltä noiden lapasten kanssa. Niin ne näytti meidänkin lapsella aikanaan. Mietin vain, että eikö yhtään ole halju fiilis kiskoa lapselle päälle varastettua vaatetta?
En oikeasti ymmärrä mikä saa ihmisen varastamaan kirpputorilta. Ei meidän perhe tuota neljää euroa jää kaipaamaan. Ärsytys on enemmänkin periaatteellista tasoa. Olen itse aikanaan ostanut isolla rahalla lapselle laadukkaita tuotteita ja mielelläni kierrätän niitä eteenpäin. Monia olen antanut suoraan ilmaiseksi eteenpäin, osan taas myyn. Tällä kohtaa näiden kanssa päädyin myymään. Olen myös sitä mieltä että käytetystä tuotteesta pyydetään käytetyn tuotteen hinta. Tässä kohtaa se hinta oli kymmenesosa alkuperäisestä hinnasta. Ei nyt mitenkään kohtuuton hinta täysin ehjästä ja siistikuntoisesta käytetystä asusteesta.
Toinen periaatteellinen ärsytyksen taso sitten kirpputorin pitäjän puolesta. Jos uudelta kirpputorilta alkaa katoilla tavaa katoaa sieltä myyjät. Jos myyjät katoaa, katoaa myös ostajat ja kirpputorin pitäjältä elanto. Kaupunginosamme on jo pidempään kaivannut selvästi siistiä ja hyvälaatuista kirpputoria ja nyt asukkaat ovat ottaneet kirppiksen ilolla vastaan. Tuttavapiiristäni usemapi on pöytäpaikkoja varannut ja kauppa käynyt. Neljän päivän myynnin jälkeen olemme tienanneet jo yli 200 euroa ja juuri puhuttiin miehen kanssa että pitää tehdä vielä toinen kierros tavaroiden hinnoittelua kun muuten tavarat ovat liikkuneet niin hyvin (ja siis muuten oikeasti kassan kauttakin) ja hyllyt alkavat olla melko tyhjiä vaikka myyntiaikaa olisi vielä 10 päivää jäljellä. Olisi sääli jos kirpputori saisi maineen näpistelijöiden paratiisina. Siinä häviää jokainen, myös tämä oman elämänsä anti-Robin Hood. Ja tosiaankin toivon, että tällä sankarilla on ollut riitävästi älliä ettei varastele oman asuinalueen kirpputorilta. Voi nimittäin olla että jotain saattaisin sanoa, jos tutun näköiset vaatteet tulisivat vastaan täällä kotikulmilla.
Nojatuolimatka 