Mitä mukaan koulureppuun?

Jotenkin tässä lomaillessa ollaan onnistuttu karkoittamaan hyvin kaukaiseksi se ajatus, että tuon jälkeläisen pitäisi lähteä opintielle ensi viikon torstaina. Eilen sitten herättiin pohtimaan, että mitä kaikkea sinne kouluun nyt tarvitaan mukaan ja lähdettiin tekemään vähän hankintoja. Tosin ensin jouduin käymään lapsen kanssa melko tiukan keskustelun siitä hankitaanko koulua varten yhtikäs mitään. Lapsi kun oli sitä mieltä, että ei tässä nyt mitään tarvitse hötkyillä.

Repuksi lapsi on ottamassa minun vanhan Kånkenini, jos en tässä nyt onnistu puhumaan tyyppiä ympäri, johonkin muuhun ratkaisuun. Koska epäilen etten onnistu kävimme eilen ostamassa Varuste.netistä lisävarusteen olkahihnoihin pehmusteet tuomaan hommaan hieman lisää ergonomisuutta. Tosin on tuo silti parempi kuin iso osa koulurepuiksi myytävistä, jotka ovat aivan liian leveitä ekaluokkalaisen kapeille harteille. 

Tämän jälkeen poljimme Kaareen, jossa jatkoimme Herra En mää mittään tarvitsen kanssa vääntöä aiheesta penaali. Lapsi oli ottamassa kouluun aikanaan Lontoosta ostamaansa jättikynäpenaalia, joka on pirun epäkäytännöllinen käyttää. Pelasin Suomalaisessa kirjakaupassa kuitenkin Minions-kortin ja kirjakaupasta poistui onnellinen uuden penaalin omistaja. Tämän jälkeen keskusteluun nousi kännykän kuoret.

Lapsella on minulla käytössä aikaisemmin ollut iPhone 5C eli sitä muutaman vuoden takaista olevinaan halpismallia, joka on sopivasti juuri hieman eri kokoinen kuin muut iPhonet, johon on tuskaa löytää kuoria. Nyt siinä on käytetty viitoseen tarkoitettuja H&M:n kissakuoria, jotka eivät istu, mutta jotka ovat lapsesta söötit. Nyt sitten löydettiin kännykkään oikeasti sopivat, mutta auttamattoman tylsät kuoret, mutta tähänkin ratkaisu löytyi onneksi kotoa Sharpie-tussien luota.

Totoron kaltainen kaveri piirtyi keinonahkaan tusseilla ja pysyy siinä nyt sen aikaa minä pysyy.

Tuonne tyhjään yläkulmaan kirjailtiin vielä lapsen nimi niin luulisi, että puhelin nyt suunnilleen palautuisi omistajalle jos se jonnekin kädestä unohtuu. Minua itseäni harmittaa, etten saanut piirrettyä kuvaa yhtä kivaksi mitä mallikuvaan onnistuin, mutta lapsi on itse tyytyväinen ja sehän tässä on tärkeintä.

Nyt lapsella siis kasassa olisi reppu, penaali, puhelin ja kotiavainkin jo löytyy. Nyt sitten enää pitäisi tietää milloin tuo lapsi pitää kouluun saatella. Tajuttiin eilen taloyhtiön ekaluokkalaisten vanhempien kanssa juorutessa, että meillä ei kenelläkään mitään tietoa aiheesta ja mistää papereista tietoa ei näytä löytyvän. Koulun nettisivuilla luki että vuosi sitten kouluun mentiin ysiksi joten ehkä sitä tällä samalla mennään taas.