Vappuviikonloppuna olimme kerrankin Kallion suunnalla niin, että ehdimme käydä kirppareilla. Tuolle kohta 130-senttiselle hujopille kirpparit harvemmin tarjoilevat enää sopivia vaatteita, mutta kirpputoreilta voi löytyä kaikkea muuta kivaa. Tällä kertaa sieltä löytyi Littlest Pet Shop -erakkorapu, jota lapsi on etsinyt jo tovin ja samalla tuli mieleen, että voisimme katsoa kirpparilta myös lahjaa kun tänä viikonloppuna juhlitaan lapsen erään pitkäaikaisimman ystävän seitsenvuotissynttäreitä.
Kirpputorilta löytyi lopulta kiva pieni mökki Petseille, kolme eläintä ja niille vielä skeittilauta. Hinnalla, joka oli murto-osa siitä, että olisimme ostaneet nuo kaikki kaupasta valmiina. Ja hintakin ehkä olennaisempana asiana oli se, että miksi ostaa uutena leluja jos jostain löytyy täysin käypä lelu ilman vain muovipakkausta.
Kotona lelut pestiin vielä ja kuivattiin huolella ja ennen juhlia käärimme lelult turkoosiin silkkipaperiin ja kaivoimme vaatekaapin ylähyllyltä niin ikään kierrätyshengessä lahjakassin. Koko komeus koristeltiin vielä kortilla, johon liimattiin tarralaatikon kaikisra glitterisimmät kukkaset. Pihan yli kiikettu lahja otettiin ilolla vastaan sekä juhlian että tämän pienempien sisarusten toimesta.
Itseasiassa tämä ei ollut meidän ensimmäinen kierrätyslahjamme tähän talouteen. Alkuvuodesta lapsi siivosi omia lelujaan ja päätti laittaa Lontoosta pari vuotta sitten ostamasa Hau-Padin kiertoon. Siitä se ajatus sitten lähti kun lapsi muisteli että ystävän pikkuveli on aina tykännyt leikkiä hänen luonaan pädillä. Kierrätetty lelu käärästiin paperiin ja pädin onnellinen uusi omistaja oli haljeta saadessaan lelun omakseen,
Meillä siis on hyviä kokemuksia kierrätyslahjoista, mutta silti olen vähän arka ostamaan kierrätettyä lahjaa lapsen osalle ystävistä. Jotenkin epäilen, että kaikki eivät kierrätettyihin lahjoihin suhtautuisi yhtä hyvällä mielen vaan koettaisiin että kirppislöytä on vähättelevää. Kuitenkin usein ne kierrätetyt lahjat voivat olla niitä osuvimpia. Omasta lapsuudestani muistan yhtenä parhaana lahjana veljeni Turun iltatorin kirppikseltä ostamat Neiti Etsivät. Jonkun toisen roska oli tosiaankin siinä kohtaa aarre, etenkin kun osa kirjoista oli niitä vanhempia mitä ei tuolloin tahtonut kirjastosta löytyä.
Oma lapseni olisi monella tapaa kierrätetyistä leluista varmasti onnellinen. Harry Pottereita ja Hobittia fanittava pieni mies kaipailee niitä Legoina (onneksi minulla on entisen poikaystävän joululahjaksi antama lentävä Anglia, jolla lapsi nyt leikkii innoissaan). Samoin lapsi kaipailee ensimmäisiä Ninjago-legoja. Samoin kaikki Transformersit, Marvelin supersankarit ja Turtlesit ovat olleet aina lapsen mieleen oli ne sitten uusia, kirpputorilta tai meidän vanhempien vanhoja.
Itse voisin hyvin kuvitella, että pakettiin käärittäisiin joskus esim. Dubloja tai Brion junarataa, jotka muutama vuosi sitten muuttivat mökille. Kierrätyslahjassa mielestäni tärkeintä on se, että lahjat on puhdistettu ja ne ovat ehjiä. Hämmentävän paljon esim. noita LPS-hahmoja on tuunailtu tusseilla eli kylvetys on usein paikallaan. Toinen asia on paketointi. Kun lahjan omaa muovipakettia ei ole saatavilla täytyy paketointia hieman miettiä, mutta lahjakassit sekä lahjan käärintä vaikka silkkipaperiin tai johonkin kankaaseen tuo heti sellaisen fiiliksen, että lahjaa on ajateltu.
Ja sitten tärkeää on tietää myös mistä lahjan saaja tykkää. Veljeni Neiti Etsivät oli tästä hyvä esimerkki. Lahja, ei ollut taloudellisesti minkäänlainen panostus, mutta sen sisältö merkitsi enemmän. Sanoin kerran aikuisiällä olen paketista löytänyt veljeni antaman Anne Ricen Vampyyri Lestatin, koska veli oli huomannut että se puuttui minun sarjastani. Kierrätetyissä lahjoissa pitää siis tuntea hyvin lahjan saajan maku. Mutta toisaalta varsinkin lapselle lahjaa antaessa pitää muistaa se käytännöllisyys. Keinuhevonen, joka on ehkä kaunis, muttei kestä ratsastusta ei ole sen parempi lahja uutena kuin vanhanakaan.
Meille vanhemmillehan nämä kierrätyslelut ovat se tarve opettaa kestävää kulutusta myös lapsille. Vaikka viihde- ja leluteollisuus pyrkivät luomaan lapsille alati uusia kulutustarpeita on hyvä muistaa että leluissa ne trendit tosiaankin kiertää. Moni sellainen asia, jolla lapsi leikkii nyt on ollut aikanaan myös versioituna 30 vuotta sitten meillä vanhemmilla ja 15 vuotta sitten lapsen serkuilla. Ja no itseasiassa lapsella on mökillä myös ajossa pikkuautot, joilla enonsa leikki 1960-luvun lopussa ja Fortuna joka on kuulunut aikanaan hänen vaarilleen.
Toki kaikkia leluja ei kannata kierrättää. Jotain on hyvä jättää muistoksikin, koska meillä hyvin huomaa sen, että miestä usein harmittaa että hänen vanhoista leluistaan parhaat ja rakkaimmat ovat laitettu kiertoon siinä missä minun lelujani on taas kierrossa enemmänkin. Meillä käytössä on muistolaatikko, jonne lapsi pakkasi esimerkiksi hänelle todella rakkaat Oktonauttilelut ja niistä on sovittu ettei niitä koskaan anneta pois. Sen sijaan moni muu lelu jatkossakin lähtee meiltä kiertoon ja myös itse tulemme second handia suosimaan kaverisynttäreiden lahjoissa.
Nojatuolimatka 