Tuo vappuheila, joten nykyään myös aviomieheksi kutsutaan on nyt pysynyt menossa mukana 13 vuotta eli talouteen on saapunut yksi teini-ikäinen, jos parisuhdetta nyt sellaiseksi voi kutsua.
Että ihan tuplasti Superia. Teini-ikäistä parisuhdetta olisi kai pitänyt kippistää ES:llä, mutta otettiin nyt kuinkin noi retrot jäätelöpuikot. Laku muuten maistui ihan yhtä hyvältä kuin silloin ennenkin.
Noin pariskunnaksi jonka vuosipäivä on osunut vappuun meillä on todella vähän vappuperinteitä. Aikana ennen lasta juhlittiin Turussa kaikki paitsi se vappu, jolloin olin raskaana ja sain noron. Lapsen jälkeen perinteeksi vakiintui brunssi ystäväperheen luona, mutta mitään varsinaisia muita perinteitä meillä ei ole. Yleensä aatto on oltu ihan vain kotona. Eilen juhlallisesti siivosimme, leivoimme pitsaa ja oikeisimme munkkien paistosta noutamalla ne Maunulan majalta valmiina. Tänään käytiin brunssilla leivottiin vähän lisää pitsaa ja mies vaihtoi vihdoinkin kesärenkaat autoon. Toisaalta kun pääsiäinen oltiin melkein kokonaan liesussa teki hyvää se, että tämä pitkä viikonloppu oltiin oikeastaan tekemättä yhtikäs mitään ihmellistä.
Eli vaikka parisuhde on vasta teini-iässä kuulostaa tämä meno kyllä pahemman kerran geriatriselta osastolta karanneelta. Mutta haitanneeko se mitään, varsinkin kun miehen kanssa olemme olleet vakuuttuneita siitä, että parisuhteemme onnellisuuden salaisuus on monella tapaa se, että olemme hyviä olemaan onnellisia vaatimattomista asioista.
Nojatuolimatka 