Orjattaresi

Ensimmäinen kontaktini Margaret Atwoodiin oli äitini työpaikan kirjasto ja sielä kesälomalukemiseksi lainattu Ryövärimorsian. Toisen kerran Atwoodiin tartuin yläasteikäisenä Runosmäen kirjaston scifi-hyllystä ja vaikka kirja teki jo silloin lähtemättömän vaikutuksen en kuitenkaan tullut palanneeksi sen pariin ennen kuin vasta hiljattain.

Tällä kertaa valinta osui alkuperäiskieliseen versioon, jonka ostin Elisa Kirjasta. Yleensä kirjojen lataaminen Elisasta sujui kuin tanssi, mutta tämän kanssa tuskailin pidemmän tovin, koska tiedosto antoi koko ajan virheilmoitusta ja samasta ongelmasta kärsi myös ystäväni, jonka vinkistä kirjaa lähdin tilaamaan.

The Handmaid’s Tale on tällä hetkellä monella tapaa ajankohtainen tarina. Sen lisäksi että se nyt vain osuu jotenkin oppikirjaesimerkkinä siitä meemistä miten dystopiatarinat voi pikkuhiljaa siirtää ajankohtaisten asioiden hyllyyn kirjastossa, on tarina myös tulossa kuvaruuduille kun HBO tuo sarjan Suomessakin katsottavaksi.

Juuri tuosta jälkimmäisestä syystä halusin palata tähän dystopiseen kokemukseen, koska haluan voida keskittyä tv-sarjaan siten että päässäni on selkeä kuva kirjan tarinasta. Kirjaa lukiessa päähäni piirtyi selvästi kuvakieltä siitä miten tarinan kertojan aikasiirtymät saadaan esitettyä. Tarina siis kulkee kirjassa usealla tasolla. On kertojan nykyisyys, jossa hän kuvaa elämäänsä dystopisessa yhteiskunnassa synnyttäjän rooliin alistettuna naisena. Nykyisyyden lisäksi tarina kulkee useammassa aikatasossa menneisyydessä. Ajasta jolloin yhteiskunta oli vielä entisellään, ajasta jolloin yhtesikuntajärjestys murtui sekä siitä miten hedelmälliset naiset siirettiin aivopestäväksi laitoksiinsa. Useassa tasossa kulkeva tarina kuitenkin tarjoaa herkullista kuvakieltä tarinan siltaamiseen. Toivon, että tässä on onnistuttu.

Orjattaresi kärsi minun jo viime kuusta iskeneestä lukujumista. Aloitin kirjan jo viikkoja sitten mutten päässyt 20 sivua pidemmälle. Nyt sitten luin kirjan oikeastaan kahdella istumalla loppuun. Ja tässä tarina on oikeasti hyvä. Eli eiköhän tämä lukujumisuus ole ihan vain minun pääni sisällä. Nyt vaan seuraavaksi pitäisi löytää joku punainen lanka sille mitä tässä seuraavaksi haluan lukea. Usein väsyneenä palaan vanhojen ystävien pariin, mutta nyt silläkään rintamalla ei oikein ole mitään puhuttelevaa.