Alkuvuoden hyvä lukuflow alkoi hiipua maaliskuussa. Siinä missä helmikuussa luin kymmenen kirjaa tuli maaliskuussa luettua enää kolme. Osin valitsin varmaan vääriä kirjoja ja osin sairastelu vei lukuhalut ja tuijotin enemmin silmät neliöinä Netflixiä.
Kuun aloitin entisen työkaverini kirjoittamalla Venuksen vuodella, josta jo kirjoittelin enemmän auki ja joka oli kiistatta maaliskuun ainoa selvästi mielenkiintoinen ja koukuttava tarina, jonka luin.
Tämän jälkeen iskin käteni Milja Kauniston Corpukseen ja siinä kohtaa tuntui alkavan alamäki. Luin kesällä Kauniston koko siihen astisen tuotannon ja olin varmaankin ladannut Corpukseen liian suuret odotukset, mutta olin todella pettynyt kirjaan. Kirjan ensimmäisetk kolme neljäsosaa oli tosi pitkäpiimäistä luettavaa. En pitänyt hahmoista enkä heidän motiiveistaan toimia. Sen verran hyvä koukku kirjan loppuun kuitenkin oli saatu, että varmasti suuntaan lukemaan seuraavan osankin Ranskan vallankumouksen aikaan sijoittuvasta romaanista.
Anthony Doerrin Davidin uni meni vähän samaan sarjaan Corpuksen kanssa. Olin aikaisemman lukemani perusteella ladannut kirjalle isot odotukse ja kirja ei vain lähtenyt vetämään. Lopulta kun riittävän monen unettoman yön jälkeen pääsin kunnolla vauhtiin tarina oli ihan viihdyttävä ja en oikeasti tiedä oliko vika enemmän minussa ja ajassa jossa kirjoja yritin lukea, mutta jotenkin tarinat eivät vain nyt lähtenyt lentoon.
Tästä asetelmasta siis lähdetään huhtikuuhun, joka ei nyt ole ollut juurikaan sen parempi. Myös sohvapöydän alatasolla oleva aloitettujen, muttei lopetettujen kirjojen pino alkaa näyttä uhkaavan korkealta. Ehkä ne vielä tässä joskus saadaan luettua. Opintojen suhteen onneksi alkaa nyt jo vähän helpottaa ja samalla töissä työmatkat vähentyä joten aivoista toivottavasti löytyi nyt vähän enemmän kaistatilaa myös lukemiselle.
Nojatuolimatka 