Tänään oli taas sellainen maanantaipäivä, että ymmärrän hyvin mistä maanantai on saanut huonon maineensa. Lähdin tähän päivään kolmen palaverin taktiikalla ja tiesin jo aamusta, että lounaani tulee olemaan semisti surullinen, mutta sitä en arvannut niten alas tämä päivä vielä valahti.
Pussipuuro ei siis osoittautunut päivän heikoimmaksi lenkiksi.
Päivän heikoin lenkki oli semisti viattoman näköinen näppylä keskellä rintakehää, jota menin näyttämään lääkäriin. Kymmenen minuuttia myöhemmin löysin itseni makaamasta operaatiopöydältä ja 40 minuuttia lääkäriin saapumisen kälkeen hoipuin pitkin Pasilan siltaa neljä tikkiä rintakehässäni antibioottiresepti Kantaan tallennettuna.
Eli se vähän itseenä ottaneen näppylän tarina olikin jotain aivan muuta ja nyt sitten syödään viikko antibiootteja, kuljetaan kulahtaneissa imetysliiveissä ja vältellään liikuntaa kahden viikon ajan. Voin kertoa, että muutaman tunnin perusteella tikit rintakehässä on lievästi sanottuna ärsyttäviä. Etenkin kun on saanut itsensä koukutettua erilaisiin liikkuvuutta lisääviin venytyksiin, jotka ovat nyt pannassa kunnes haava parantuu. Ja en edes aloita näistä liian isoista imetysliiveistä, jotka ovat ainoita, jotka eivät paina tikkejä.
Että mitäköhän muuta tällä viikolla onkaan vielä annettavaa… vai voisinkohan vain nukkua huhtikuulle?
Nojatuolimatka 