Pidempään meidän perheen menoa seuranneet tuskin yllättyvät kun kerron, että jälleen kerran maanantaina meidän jalat veivät lentokentällä koneeseen, joka kyyditsi meidät Lontooseen.
Reissu oli itseasiassa pienen ihmisen viides kyseiseen kaupunkiin, mieskin on siellä minun matkassani käynyt kuudesti ja itselleni tämä reissu oli yhdeksäs. Eli voidaan varmaan todeta, että Lontoo on meidän perheen juttu.
Lapsi kokeneena Lontoonkävijänä osasi jo suunnitella reissunsa. Museoista dinosauruksia ja muumioita, leikkipuistossa Peter Panin tunnelmaa ja uutena lisänä Harry Potter, josta kirjoitan myöhemmin ihan oman kirjoituksensa. Ekan kerran lapsi oli Lontoossa kymmenkuisena laajennetun perheen kanssa ja sen jälkeen paikalla on käyty 2,5, 3,5, 5,5 ja nyt 6,5-vuotiaana. Selkeät muistikuvat lapsella on nyt näistä viimeisestä kahdesta reissusta, mutta myös ei ne ekatkaan reissut ole hukkaan mennyt, koska kuvien perusteella lapsi palaa myös niiden kuvien tunnelmaan. Neljättä kertaa dinosauruksia katsomaan mennyt lapsi osasi jo suunnistaa remontista huolimatta museon uumenissa tottuneena ja osasi kaivata meitä vanhempia selvemmin myös niitä asioita, joita ei päästy näkemään.
Tiedän, että kaupunkiloma on osalle lapsiperheistä ihan kamala ajatus, mutta meillä kaupunkilomat ovat menneet aina sujuvasti. Lapsi tykkää museoista, osaa shoppailla vanhempien seurassa asiallisesti ja tykkää kahviloissa ja ravintoloissa notkumisesta. Ja lapsi itse rakastaa Lontoota. Lontoossa kaikki on paremmin. Talot kauniimpia, julkinen liikenne parempaa ja kalapuikot maukkaampia. Niin telkkaristakin tulee parempia lastenohjelmia. Toki lapsi ei edes tiedä mistään rantalomavaihtoehdoista kun emme niistä ole hänelle kertoneet, mutta noin lähtäkohtaisesti lapsen lomatoiveisiin kuuluu lähinnnä kaupunkikohteita.
Lontoo helli meitä myös yllättävän keväisellä säällä. Ensimmäisenä päivän kuumaverinen lapsi uskaltautui jo heivaamaan takin ja minäkin jätin huivin hotellille. Muutenkin sää oli yllättävän hyvä ja torstaina iskenyt Doris-myrskykään ei meidän lomailuamme haitannut koska silloin kävelimme vain hotellilta luonnonhistorialliselle museolle, takaisin hotellille museolta ja hotellilta metrolle eli emme olleet pitkiä aikoja tuulen tuiverrettavina.
Ensimmäisinä päivinä ehdimme kuitenkin nauttia puistoissa hiljaa puhkeavasta keväästä ja nyt paluu lumen sekaan olikin jotenkin todella outoa kun ennen lähtöä sää oli Suomessakin paljon keväisempi. Onnistuneen kaupunkiloman salaisuus taitaa meillä muuten olla lapsi, joka on tottunut kävelijä. Parinakin päivänä askelmittari näytti meillä vanhemmillä lähemmäs 20 000 askelta eli lapsi varmasti rikkoi tuon mennen tullen. Toki käytimme paljon julkisia, mutta aina kun kahden pisteen välissä ei ollut yli kahta kilometriä liikuimme välimatkat jalan, koska se usein vain oli nopein tapa ja lisäksi minulla on sen verran paha ahtaanpaikankammo, että välttelen osaa keskustan syvistä metroasemsta viimeiseen saakka.
Mikä sitten saa meidät vanhemmat kerta toisensa jälkeen palaamaan Lontooseen?
No osin samat syyt kuin lapsellakin. Kaupunki on viehättää esteettisesti, siellä on ylivoimaiset shoppailumahdollisuudet ja nähtävää niin paljon että kaupungilla riittäisi meille uusia puolia paljastettavaksi vielä ties kuinka moneksi reissuksi. Ja kahdelle nörtille Lontoo on unelmakohde. Kirjakaupoista löytyy edelleen verkkokauppojen ja ekirjojen aikana kotiin tuotavaa. Lontoosta löytyy myös Uniqlo, josta mies ostaa nykyään käytännössä kaikki vaatteensa ja minäkin täydennän vaatekaapin kulmakiviä. Hämmentävää, että japanilainen vaatekauppa on lopulta ainoa kauppa josta löydän helposti itselleni housuja. Eli siis sellaisia, jotka reisistä sopivina eivät ole vyötäröltä aivan liian isoja. Itse kun olen ollut eturivissä silloin kun reisiä jaettiin ja monen muun kaupan housuissa vyötäröltä housuihin sujahtaisi toinenkin nainen.
Nyt kuitenkin epäilen, että pistämme Lontoon toviksi tauolle. Ensinnäkin seuraavat asiat joita haluaisimme pojalle näyttää ovat sellaisia, että olisi hyvä, että lapsi olisi hieman vanhempi ja auttaisi, että lapsen englannin kielitaito kattaisi muutakin kuin Harry Potterin taikoja. Ja sitten tulee vastaan myös raha. Kaupunkilomat eivät ole ihan ilmaisia ja meillä on yksi isompi matkatoive, joka vaatii sitä, että pari vuotta jemmaamme rahaa sukanvarteen. Haluaisimme nimittäin matkustaa Japaniin ja sitä varten pitäisi matkakassaan kolmelle hengelle kerätä useampi tonni kasaan. Sillä välin voidaan sitten muistella aikaisempia reissuja Lontooseen ja yritän nyt saada kasaan myös valokuvakirjat reissuista. Tällä reissulla tosin mentiin kännykkäkameran voimin. Oikean kameran objektiivi nimittäin päätti hajota juuri kun olimme astumassa Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan.
Nojatuolimatka 