Lehdistön murros on ollut jo vuosia pinnalla. Paperilehtien levikit ja tilaajamäärät ovat laskussa. Netin myötä ihmiset ovat tottuneet ilmaisiin uutisiin ja koska jollain homma pitää rahoittaakin niin sitten myydään mainostilaa ja pyritään saamaan paljon kävijöitä nettisivuille. Keltainen lehdistö on jo pidempään asioiden vääristelyä lööpeissä harrastanut, mutta yhä useammin samaan luokattomuuteen syyllistyvät myös ns vakavasti otettavat mediat. Tänään täysin turhan ja tarpeettoman somekohun laski liikkeelle Hesari, jota sittemmin muut aviisit kunniakkaasti komppasivat.
Klikknsäästäjä tiivisti päivän tapahtumat näppärästi yhteen kuvaan. Enpä muista koska olisin nähnyt viimeeksi näin vääristä lähtökohdista tehtyä otsikointia. Oikeasti voisi kuvitella, että median tavoitetila on ylläpitää kansan hiljaisten (tai no tänään harvinaisen ääneekkään) joukkojen käsitystä siitä, että feminismi on jotain joka vaatisi oman tautiluokituksen.
Klikkikiimassa kynäillyt otsikot yhdistettynä kansaan joista yhä useampi on saavuttanut sen lukutason ettei jutuista lueta kuin otsikot varmistivat, että pirun hyvin valmisteltu opas joka antaa menetelmiä tarpeettoman sukupuolijaottelun purkamiselle onkin yhtäkkiä pahinta mahdollista aivopesua, lasten kasvattamista homoksi ja ilmeisesti myös sen arvoista, että OPH:een on saatu lähettää uhkauksia. Elämme aikaa jolloin yhteiskunnallisen keskustelun taso on jo valmiiksi hävettävän alhaalla ja populistiset sutkautuket ovat voittaneet faktat. Tähän maailmaan kuin yhdistää sensaationhaluisesti klikkiotsikoita tehtailevan median ei voi kuin kysyä, että missä on journalistien ammattietiikka. Tuntuu, että tällä hetkellä parhaat avaukset saadaan ainoastaan Long Playsta ja muutamalta itsenäiseltä bloggarilta.Alan aidosti pohtia onko Hesarin tilaamisessa esim. mitään järkeä.
Nojatuolimatka 