Olen nyt lukenut Joel Dickeriltä kaksi kirjaa ja tullut siihen tulokseen, että jos en jo olisi naimisissa niin tietäisin kenelle alkaisin avioliitosta haaveilevaksi stalkkeroivaksi fanitädiksi. Sillä jos mies osaa kirjoittaa minulle noin hyvin uppoavia kirjoja niin eihän kyse voi olla kuin aidosta rakkaudesta. Vanhasta blogista kun kaivelin faktoja luin Totuuden Harry Quebertin tapauksesta oikeastaan hyvinkin kaksi vuotta sitten. Tällä viikolla lähdin keskiviikkona Vaasasta Seinäjoen kautta kohti kotia ja klikkasin BookBeatista auki Baltimoren sukuhaaran tragedian.
Siis kirjahan on vielä julkaistu suomeksi minun syntymäpäivänäni. Voisiko asioita selvemmin enää kertoa?
Baltimoren suvun tragedia tuo luoksemme takaisin Marcus Goldmanin, mutta tarina ei silti ole jatko-osa THQT:lle. Useammassa aikatasossa kulkeva tarina lähtee avaamaan meille lukijoille Marcuksen kertomana tapahtumaa joka muutti ikuiseksi ajaksi Baltimoressa asuvien serkkujen elämän. Marcuksen kerronta on miellyttävää, mutta kuten usein meillä kaikilla Marcuskaan ei ole paras ihminen aina objektiivisesti arvioimaan omaan elämäänsä liittyviä tapahtumia ja lapsuuden uskomukset muuttuvat helposti aikuisen totuuksiksi jos omia kokemuksiaan ei kyseenalaista.
Jos vielä aloituksesta ei voinut päätellä niin pidin lukemastani aivan valtavasti. Dicker käyttää kaunista kieltä, suomennos toimi ilmeisen hyvin ja pidän siitä että Dickerin hahmoista puuttuu Woody Allenin populaarikulttuuriin istuttama kuva neuroottisista juutalaisista. Ylipäätään nautin valtavasti Marcuksen inhimillisyydestä. Lukukokemuksena kirja itseasiassa herätti aikalailla samoja fiiliksiä kuin Gilmoren tyttöjen katsominen vaikka kerronnallisesti tarinat nyt tietyllä tavalla janan eri päissä ovatkin. Henkilöhahmojen inhimillisyys on mielestäni kuitenkin samassa janan päässä.
Kirja on taas mitaltaan melkoinen järkäle, mutta nopealukuisena sitä ei kannata pelätä. Tiiliskiviromaanien kanssa ekirjat ovat myös näppäriä. Työmatkalla järkälemäinen kirja vie usein kassista liikaa tilaa, mutta ekirja kulkee helposti matkassa. Olen nyt testannut ekirjojen kanssa BookBeatia ilmaisen kahden viikon kokeiluajan ja tässä parissa viikossa luin jos nyt oikein muistan kuusi kirjaa ja taidan pitää palvelun maksullisenakin ainakin tovin käytössä, koska onhan tämä kirjojen Spotify ihan törkeän näppärä työmatkaajalle. Tosin en pidä tabletilla lukemisesta niin paljon mitä lukulaitteella lukemisesta, mutta ainakin vielä olen jaksanut pädillä lueskella. Plussaa BookBeatille siitä että sivun taustan saa vaihdettua seepiansävyiseksi, jolloin kontrastista saa aika miellyttävän ja kun vetää kirkkaudet pienimmällä niin olen ihan hyvin saanut luettua näitä myös sängyssä pimeässä (paha tapa johon olen opetellut eli luen lukulaitteella tai tabletilla pilkkopimeässä miehen jo nukkueassa).
Nojatuolimatka 