Eskaria on kohta ensimmäinen kuukausi takana ja joka päivä pysähdyn ihmettelemään sitä miten isoksi tuo minun lapseni onkaan kasvanut. Tänään pyöräilin pojan ja tämän eskarikaverin perässä soittotunnilta kotiinpäin ja ihailin kahta pitkäksi venähtänyttä pellavapäätä, jotka polkivat sulassa sovussa kevyeenliikenteen väylällä. Prisman parkkipaikalla hämmennyin kuunnellessani lapsen mielikuvaa pilvistä. Kotisohvalla surin lapsen purkaessaan epäilystään siitä, että pidetäänkö hänestä aidosti. Kesän aikana tuntui, että lapsi kasvatti jalkoja viisi senttiä, mutta henkisesti venyi vaaksan.
Henkinen venyminen näkyy myös tavaroissa. Viime viikonloppuna lapsi pyysi kotiavainta ja koska aikanaan lukkojen sarjoituksen yhteydessä olimme pelanneet varman päälle ja tilanneet viisi avainta voitiin lapselle kaivaa avain heti käyttöön. Samaan lenkkiin meni myös polkupyörän lukon avain. Kesän aikana lapsi oppi avaamaan ja sulkemaan kenkun takalukossa olevan kotiovemme ja nyt harjoitellaan pyörän lukkitusts turvallisesti.
Henkinen venyminen näkyy siinä, että yhä useammin lapsi itsenäisesti soittaa meille vanhemmille jos hänelle tulee mieleen jotain mitä kertoa kotoa poissaolevalle vanhemmalle. Ja se näkyy myös siinä, että lapsi haluaisi olla enemmän yksin kotona ja nauttia siitä tunteesta jonka itsekin tunnistan kun käpertyy yksin ollessaan sohvalle ja ottaa käteensä hyvän kirjan tai pistää lempiohjelman pyörimään.
Seuraava askel olisi sitten venyttää henkistä napanuoraa siten että päästämme lapsen yksin maailmalle. Avaimet kädessä maailmalle lähetetyllä lapsella kotiovi on aina auki, mutta vielä sen paremmin lapsi kuin vanhemmmatkaan eivät reviirin laajentamisesta haaveile. Omalla pihalla kyllä lapsi viihtyy ilman meitä vanhempia, mutta kaduille lapsi ei vielä halaja. Ja onneksi tässä ei vielä ole mikään kiire. Koulun alkuun on vielä 11 kuukautta ja siihen asti yksin kulkemiselle ei ole mitään isoa tarvetta. Haluaisin uskoa, että lapsi kyllä sitten itse kertoo kun on asiaan valmis. Siihen asti kuljetaan edelleen tyytyväisenä käsikädestä ja nautitaan tästä vaiheesta kun lapsi on yhtäaikaa niin valtavan iso ja taitava sekä pieni ja oppiva.