Tässä parin päivän lööppejä seurattuani olen tullut tulokseen, että nyrkkeilevän naisen kohdalla urheilutoimitus on vain mennyt tilttiin ja päätynyt kirjoittamaan otsikoin joiden teemassa kerrataan suuren ajattelijan, M.A. Nummisen, tyyliä potkivasta ja purevasta Joulupukista, koska oikeasti muuten en keksi miten kenenkään mieleen tulee kirjoittaa otsikkoa jossa kerrotaan Äiti Putkosen lyövän naisia Riossa.
Käynnissä olevien Rion kisojen kohdalla ollaan surullisen hyvin päästy huomaamaan, että elämme edelleen maailmassa jos on urheilijoita ja naisurheilijoita. Urheilijat saavat rahat ja naiset sitten sen mitä jäljelle jää. Sitten ollaankin vähän hämmentyneitä kun mitalitilin avaa nainen, jolle tukea on maksettu viimeisen vuoden aikan 10000 euroa ja jonka valmentaja, joka myös sattuu olemaan nainen, ottaa treenileirejä varten palkatonta vapaata. Isot rahat urheilussa edelleen pyörii miehillä. Esim. Girolla miesten kisan voittaja kuorii ihan kivat tulokset siinä missä naisten kisan voittajan rahapalkkiot on lähinnä rinnastettavissa raaputusarpavoittoon. Niin ja kun nyt pyöräilystä lähdettiin puhumaan niin voidaan samalla muistuttaa siitä, että Ranskan ympäriajossahan naiset eivät kisaa. Tai että olympialaisissa naiset siirrettiin ampumaan omassa sarjassaan kun sattui käymään niin ikävästi että nainen ampui paremmin kuin yksikään mies.
Urheilumaailmassa on varmasti paljon muitakin häiritseviä rakenteita, mutta tällaiselle penkkiurheilijalle esiin tulee kipeimmin juurikin se miten vähän naisten urheilua rahoitetaan. Siinä missä miehet ovat ammattiurheilijoita treenaavat naiset kaiken muun ohessa ja sitten päästäänkin siihen, että toimittajien on helppo repiä otsikoita kaikesta aivan muusta kuin naisten urheilusuorituksesta. Kerrotaan, että ihminen on äiti, kerrotaan että isä itki. Kaivetaan esiin vaikka mummo kertomaan kokemuksia ja muistetaan kertoa että mummon serkku on pärjännyt joskus vuosikymmeniä sitten jossain lajissa. Naisen tekemä kova työ mielelläön annetaan miespuolisen valmentajan ansioksi ja jos ei muute niin sitten otsikoidaan ainakin siitä, että miten söpöä on kun naismitalisteja kositaan olympialaisiassa.
En sano, että äitiys pitää kumittaa pois. Onhan se iso osa ihmisen identiteettiä. On myös tervettä että mediassa esiintyy esimerkiksi kuvia huippu-urheilijoista vaikkapa imettämästä. Äitiys ei ole este urheilu-uralle, mutta ei se nyt hyvä luoja voi olla ensimmäinen asia joka huippu-urheilijasta nostetaan esiin. Tai jos nostetaan niin sitten haluaisin tasapuolisuuden nimissä myös lööppiotsikoita siitä miten pienen vauvan isä viskoo keihästä (vaikka minua kyllä valitstettiin jo että tämä on täysin eri asia). Menestyvän naisen latistamassa äidiksi jättää kertomatta kuitenkin monia tarinoita eikä poikkea mitenkään siitä, että menestynyt nainen usein esitellään jonkun tyttärenä, vaimona tai siskona riippumatta siitä miten ansioitunut hän on. Ilmeisesti ajatus naisesta, jota ei jo heti otsikossa maadoteta jonnekin nyrkin ja hellan kotimaastoon kuulostaa pelottavalta monelle.
Omaa karua kieltään kertoo myös se, että nykyiseen uutisointiin ja tilanteeseen tyytymättömät ihmiset on taas tänään ohitettu nettikitisijöinä ja valittajina. Asia joka tuokin vain vahvistaa käsitystä siitä, että näistä asioista pitää voida puhua, koska selvästikään urheilutoimituksessa ei tiedosteta missä pieleen mennään.
Nojatuolimatka 