Tyypillinen nettifoorumien valitusaihe on anopit, joille ei koskaan kelpaa mikään mitä miniät tekevät lastenlasten kanssa. Oma anoppini on kasvatuskritisoinnin sijaan keskittynyt pitämään miniänsä ja pojanpoikansa pakastepuolukoissa joten pitkään kuvittelin, etten joudu lainkaan kärsimään tällaista kritisointia. Vieläkin anoppi jättää minut rauhaan, mutta sen sijaan kissastamme on kuoriutunut pahimman luokan kriitikko.
Tällä ilmeellä tervehdittiin omistajia kun ne saapuivat takaisin mökille unohdettuaan lapsensa sinne viisi yötä aikaisemmin. Kissa ei ihan arvostanut.
Kissa ei myöskään arvostanut sitä että mies kehtais lauantaina tulla mökin vintiltä alas lapsen nukahdettua. Kissa ei saanut edes nukkua alkuiltauniaan sohvan nurkassa vaan joutui könyämään portaa ylös ja vahtikaan lapsen unta. Pari tuntia myöhemmin vinttiin kiivenneitä vanhempia tervehdittiin edelliseltä päivältä tutulla mulkaisulla.
Seuraava mulkaisu saatiin sunnuntaina. Kissa oli ilmeisesti unohtanut että kotona lapsi nukkuu omassa huoneessaan ja nukkunaanmenoajan tullessa nähtiin taas mielenosoituksellisesti lapsenvahtihommiin vääntäytyvä kissa.
Kissalla siis on kohtalaisen tiukat standardit sen suhteen mitä kaikkea kuusivuotias saisi tehdä ilman vanhempiaan. Ehkä emme kerro kissalle, että hänen ollessaan lomailemassa oli lapsi opetellut leikkimään yksin taloyhtiömme pihalle, käyttämään kinkkistä kotioven takalukkoa ja jäämään yksin kotiin kun vanhennat kipaiset kadun yli ruokakauppaan. Epäilen, että kissasta jälkeläinen olisi kypsä tähän suunnilleen kymmen vuoden päästä. Tai ainakin näin voisi päätellä siitä, että samainen kissa oli myös käynyt herättämässä kälyä kun tämän teini-ikäinen oli kehdannut jäädä nukkumaan mökin alakertaan.
Että ei ole helppoa olla kissa…
Nojatuolimatka 