Elokuu on hyvin usein vielä mainio kesäkuukausi, mutta yleensä viimeistään puolessa välissä kuukautta alkaa ajatukset kääntyä kohti syksyä. Kesän loppumisen tunnelmaa on usein vielä viimeistellyt se, että elokuussa yleensä kokoonnumme kauden viimeisen kerran mökille koko lapsuudenperheeni voimin. Takavuosina juhlittiin yleensä minun synttäreitäni, mutta kun satuin synnyttämään kahdeksan päivää ennen omaa merkkipäivääni lapsen olen nyt joutunut väistämään ja päästämään lapsen juhlimaan (no okei, viime vuonna kyönisti järjestin juhlat omana syntymäpäivänäni). Tänään oli vuorossa taas juhlat ja niiden jälkeen pakattiin lomalta ylijääneet riisit, soijarouheet ja tomaattimurskat kassiin, kaivettiin oppositiossa oleva kissa saunan perimmästä nurkasta kuljetusboksiin ja vyötettiin kiukkuinen lapsi turvaistuimeen. Mökille mennään vielä, mutta vain yhden yön reissuille ja seuraavan kerran perusvarastot täytetään ensikevään äitienpäivän maissa.
Tähän syksyyn liittyy pitkästä aikaa meidän perheessämme myös perinteistä syksynodotusta koulun merkeissä. Lapsi aloittaa eskarin ja vähän pikaistuksissa tehdyn päätöksen pohjalta täytetty yhteishakulomake ja kepillä jäätä kokeilemaan meiningillä tehty pääsykoe tuotti nimittäin yllättävän tuloksen ja loppukuusta meidän perheestämme löytyy melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen korkeakouluopiskelija. Luvassa taitaa olla vielä entistä enemmän sumpilimista ja säätöä, koska eskarivuosi pudottaa tästä meidän perheen hurlumheiarjesta sen option että tarvittaessa lapsi lähtee miehen työmatkoille mukaan ja ottaa samalla mummiaikaa. Mutta eiköhän sitä tästäkin selvitä vaikka joudummekin ostamaan seinäkalenterin saadaksemme aikataulut selville. Tähän asti kun tätä meidän rulettia on pyöritetty lähinnä Outlook-kalenterikutsujen voimin.
Syksyrytmiin siirtyminen tietää myös kivojen rutiinien paluuta. Ehdimme hoitaa viidakoksi rehahtanutta viljelylaatikkoa, käydä iltalenkeillä juoksuttamassa Pokemon Go:n munia, kokata makaroonilaatikoita. Muutaman viikon päästä lähtee pyörimään harrastukset ja luultavasti ennen kuin huomaammekaan on ensilumi jo satamassa maahan.
Syksyyn kuuluu myös muutakin kuin pelkkää työtä ja aikataulusäätöjä. Lokuussa kutsuu New York, kaveriporukkaan syntyy uusia vauvoja (ilmeisesti kaikki tämän vauvakatovuoden vauvat ovat päättäneet syntyä tuttavilleni) ja kodin varalle on pieniä ehostussuunnitelmia mielessä. Kesäloman aikana purettu tsundokujono on kasvanut toisesta päästä samaa tahtia ja syksyntyömatkat taitavat mennä pitkälti nenä kiinni kirjassa. Että itseasiassa, syksy, tervetuloa! Olet meillä odotettu vieras!
Nojatuolimatka 