Sain lauantaina perheen miehet takaisin kotiin ja sunnuntaina pakattiinkin jo koko perhe autoon ja lähdettiin viemään pienintä jäsentä mökille. Lapsella loma siis jatkuu vielä viikon samalla kun me vanhemmat yritämme totutella ajatukseen heräämisestä ennen seitsemää, nukkumaan menosta saman vuorokauden puolella kuin mitä on herännytkin ja siihen, ettei collegekankaiset mikroshortsit ole käypä työvaate ylemmälle toimihenkilölle.
1/3:lla perheestä siis elo jatkuu mustikkapiirkan makuisena siinä missä 2/3:aa nuoleskelee huuliaan ja totuttelee automaattikahvin erityiseen aromiin ja toimistopölyyn.
Itsehän opettelin arkeenpaluuta jo viime viikon huonolla menestyksellä ja näyttää ettei tämä aamu ollut sen parempi. Miehen kello soi viisi minuuttia minun kelloani ennen ja siinä kohtaa oma kelloni soi oli toinen jo täydessä vauhdissa ja kun itse vielä yritin availla rähmäisiä silmiäni oli toinen jo klossipolkimet jalassa lähdössä kohti autotallia. Rehellisyyden nimissä mies varmaan myös oli jo Espoossa siinä kohtaa kun itse tukka pystyssä arvoin haluaanko aamupalasmoothieeni puolukoita vai mustikoita.
Arkeenpaluuta täällä luonnonkauniissa Itä-Pasilassa on helpottanut myös ystävällisesti YIT Triplarakennuksen työmaalla. Viime viikon vielä sain polkea tyhjiä pyöräteitä kohti tuota arkkitehtuurin riemuvoittoa. Elokuun ratoksi kuitenkin liikennejärjestelyt pistettiin uusiksi ja väistöreittikartta näytti suunnilleen yhtä luettavalta kuin ydinpommin kytkentäkaavio, joten päätin etsiä uuden reitin. Uusi reitti kulkee Keskuspuistossa ja jos joku on varmaa niin se, että siellä eksyy. Väärän polkuvalinnan ansiosta tuli testattua sekin, että nokkoset tosiaan polttavat sääriä iloisesti vaikka muuten olo olikin kohtalaisen turta.
Ensi viikolla arkeen palaa sitten myös lapsikin ja tällä kertaa muutos on mahdollisuus. Eskarin päädyssä kun ei käytetä numerosarjalukkoa, jonka koodin olen taas loman aikana iloisesti unohtanut, vaan saan tuupattua lapsen lukitsemattomasta ovesta totuttelemaan uuteen arkeen. Sitten vielä kun löydetään sisätossut ja kuravaatteet niin olemme täydessä iskussa. Sitä ennen onneksi meillä vanhemmilla on pehmeä lasku arkeen ja viimeistä viikkoa viisivuotiaana viettävä jälkeläinen tankkaa mummiaikaa koko syksyn tarpeisiin. Tämä on siis järjestelmä jossa ei voida kuin voittaa.
Aiheesta rautakankeen tyyppisenä lopetuksena voidaan myös todeta, että suurena ajattelijana olen nyt tullut siihen tulokseen, että viime viikkona suuresti uutisoitu etukorttien tietojenkeruujärjestelmä ei lopulta tuo meidän arkeemme suurtakaan muutosta. Siinä missä tietyt tahot pelkäsivät ketjujen pääsevan naisten kuukautiskiertojen jäljille voin itse lohduttautua, että lähikauppamme kauppias tietää jo ostosten perusteella koska olemme lähdössä autolla reissuun, koska olen yksin kotona, ja itseasiassa, koska kaveri oli aikaisemmin töissä Pasilan K-kaupassa, se luultavasti myös tietää minun lounastottumukseni.
Nojatuolimatka 