Lapsi oli loman alussa mummin kanssa mökkeillessään käynyt mökkipaikkakunnan puistoruokailussa ja saanut heti kärkeen itsellen puolentusinaa uutta ystävää. Lomalla on ollut myös aikaa leikkiä niiden naapuruston kavereiden kanssa jotka ovat arkensa viettävät eri päiväkodissa. Ja lomalla voidaan myös kutsua yökylään Turun ystäviä, joista lapselle tuli yllätyksenä, että hänen ystävyytensä perustuukin siihen, että ystävien äidit ovat olleet parhaita ystäviäni viimeiset 20 vuotta.
Ainoan lapsen kohdalla kahdeksan viikon kesäloma voi kuulostaa vähän hasardilta kaverikysymysten vuoksi, mutta lapsi onneksi löytää seuraa. Tarvittaessa vaikka rannan leppäkertuista.
Kahdeksan viikkoa poissa päiväkodin rutiineista on pitkä aika ja ekat pari viikkoa poika ikävöi selvästi päikkykavereitaan. Leikkitreffit bestiksen kanssa taisivat auttaa asiaa ja lapsi myös taitaa viihtyä hyvin ihan vain ylhäisessä yksinäisyydessäänkin. Kun on aikaa olla syntyy kodin ja mökin lattioille mitä mielikuvituksellisempia leikkimaailmoja ja sellaiset lelut joita me vanhemmat olemme olleet jo valmiita roudaamaan kierrätykseen ovatkin päässeet leikkeihin mukaan. Tylsyys taisikin toimia riittävänä muusana mielikuvitukselle kun ne fyysiset kaverit eivät ole menossa mukana.
Hektisen talven jälkeen kesäkaverit taitaakin tehdä lapsellekin hyvää. Päätös porrastaa lomat toimii siis meidän perheessä paremmin kuin hyvin ja vaikka miehen jäätyä lomalle tuleekin meille vähän intensiivisempi kolmiviikkoinen on lapsi saanut latailla akkuja jo siinä kohtaa kolme viikkoa. Ja minun palatessani töihin on lapsella vielä kaksi viikkoa lomaa jälkellä. Viikko isänsä ja viikko mummin kanssa. Eli vielä monta viikkoa ja monia kesäkavereita edessä.
Nojatuolimatka 