Yleensä sitä ihminen pyrkii turvaamaan lapsellen parhaan mahdollisen geeniperimän, mutta ehkä ne oli sitten ne kiltit lähinäköisen lempeät siniset silmät jotka minut aikanaan järjen äänen syrjäyttivät ja saivat tekemään harkitsemattoman valinnan. Eli pakko myöntää, että yhdessä suhteessa aviomieheni kaikkea muuta kuin täydellinen. Työkaveri jopa väläytteli avioliiton purkuperustetta ja piti valitettavana että geenejä on siirretty eteenpäin seuraavassakin polvessa. Haluaisin kuitenkin uskoa, että tässä on vielä asioita pelastettavissa. Tilanne on vakava, mutta ei kuitenkaan mitään ”puolisoni äänestää perussuomalaisia”-luokaa. Pakko se kuitenkin on ääneen sanoa. Lapseni isä, minun aviopuolisoni kannattaa Italiaa.
Lapsen vakaumuksellinen kasvatus onkin viime vuodet ollut pienehkö kriisin aihe taloudessamme. Mieheni tosiaan tunnustaa kiihkeästi Italian värejä siinä missä itse olen vakaumukseltani hyvinkin tapasaksalainen, jolle saksalaisen jalkapallon arvostus on opetettu jo elintaipaleen alkumetreillä. Muuten vahvan tapasaksalaisuuden voisi kuvitella siirtyvän edelleen perheessämmekin, mutta miehen käännynnäisyys tapasaksalaisuudesta Italian kannalle tekee asiasta mutkikkaamman. Tilanne on pakottanut meidät käsittelemään kokonaisvaltaisemminkin oman ennakkoluulottomuutemme rajoja. Olen aina pitänyt itseäni melko ennakkoluulottomana ihmisenä, mutta niin vain löysin itseni tilittämästä miehelle yksi ilta siitä miten voisin hyväksyä sen jos lapseni päätyykin kannattamaan jotain Brasiliaa. Eli huomisesta alkaen olisi jonkunsorttista käännytystyötä tehtävä, jotta saadaan sentään lapsi pidettyä eurooppalaisen kuningaslajin kannattajana. Toisaalta ehkä se olisi silti parempi ratkaisu, että lapsi kannattaisi Brasiliaa kuin, että lapsi ei kannattaisi laisinkaan. Ja kamalin mahdollinen tulevaisuusskenaario olisi että se aikanaan toisi kotiin miniän, jonka mielestä tämä Maria Hintikka Liven infograafi on oivaltavinta aikoihin.
Kyllä minä ymmärrän, ettei kaikkien sydän syki jalkapallolle, mutta toisten kiinnostuksenkohteiden nollaaminen ei ole kovin coolia (ja mielipiteeni Italiasta ovat silti täysin eri asia). Tosin se vastakkainasetteluhan taitaa olla MHL:n elinehto. Mitä tiukemmassa heteronormatiivinen parisuhdekäsitys elää niin sitä enemmän telkkarissa riittää töllötettävää. Tosin sen verran olisivat nyt voineet taustaselvitystä tehdä, että olisivat selvittäneet miten tuo Ronaldon nimi kirjoitetaan. Mutta se sentään meni oikein että Saksa voittaa aina.
Niin ja oikeastaan lapsen kohdalla luotetaan että koko kylän kasvatus johtaa hyviin tuloksiin. Saihan se jo syntyessään lahjaksi jo ensimmäisen MM-kisapallonsa ja -bodyn. Ja saapa se ainakin kotoa mallin että miten erilaisista arvopohjista toimiva liitto voi syntyä. Saksaa kannattava rusinattoman maksalaatikon ystävä voi elää onnellisena rusinallista maksalaatikkoa syövän italiafanin kanssa kun annetaan tilaa erilaisuudelle.
Vannoutuneena Italia-fanina (jo vuodesta 1982 jolloin olin 10v) koetin tuossa olisko 6v sitten siirtyä Espanjan kannattajaksi kun sillä hetkellä Espanjan peli miellytti silmää. Ei tullut mitään. Italia ei ole millään muotoa kiinnostava, mediaseksikäs eikä siellä ole nyt just ketään suuria tähtiäkään (Buffoninkin ura alkaa väistämättä olla laskusuunnassa) mutta silti sydämeni sykkii aina vaan Azzurreille! 🙂 Saksa ln tietenkin vastustajista pahimpia, olihan se v. 1982 finaalivastustajana MM-kisoissa ja siihen suuntaan ek minulta sympatiaa löydy. Näissä kisoissa kyllä on monia joukkueitta joista tykkään ja snadisti kannustan (Italian lisäksi): Ranska, Belgia (pl Fellaini), Wales, Islanti, Ruotsi, Englanti…Hienoja pelejä tullut jo ja luvassa!
Lapset meillä seuraa enempi seurafutista, mulle nää Em- ja MM-kisat on kaikkein tärkeimpiä. Mukavia kisahetkiä teillekin ja koittakaa säilyttää perhesopu 😀
TykkääTykkää