Siivouspäivä on tunnettu kirpputoreistaan ja muista tempauksistaan. Tällä kertaa me kuitenkin päädyimme viettämään päivää hieman toisen tyylisen siivouksen parissa. Otimme läheisen päiväkodin pihalta lainaan roskapihdit ja jätesäkin ja lähdimme ystäväperheen kanssa lähimetsikköön.
Aluskasvillisuus peitti alleen surkean näyn, mutta päivittäin reittiä kulkevana osasi iskeä oikeisiin kohtiin ja puolessa tunnissa olimme keränneet säkin täyteen ja maastoon jäi roskia edelleenkin eli pitää joku ilta käydä kyselemässä jätepihtejä kirjastolta ja lähteä uudelleen kaivamaan.
Yhdestä polunreunasta poimme varmaan viisi eriasteisesti haalistunutta ÄssäMix-pussia. Joko alueellamme tykätään karkeista tai sitten meillä asuu joku taparikollinen. Tosin sitten voi pohtia onko rikollisia yksi vai useampia, koska seuraavasta kohdasta säkkiin poimittiin läjä take away -kahvikuppeja. Viereinen rakennustyömaakin kantoi kortensa kekoon. Metsikköön oli kulkeutunut styroksia, muovikääritä ja polyuretaania. Ilmeisesti rakennuttajan kiinnostus roskien korjaamiseen loppuu sinä kohtaa kun ei tarvitse pelätä naapuritaloyhtiön valitusta.
Kaikista käsittämättömin asia kuitenkin, jota mustikanvarpujen alta esiin poimittiin, oli muovipusseihin pakattu koirankakka. Siinä niitä oli, neljä pussia saman näreen vieressä. Että Sannia siteeraten, kysyn nyt vaan, että mitähän vittua? Miten ihminen perustelee itselleen kerta toisensa jälkeen sen, että ensin kapaloi koirankakan muoviin ja sitten dumppaa sen pöpelikköön?
Tiedän, että kaupunkialueella roskiksia on todella harvassa, mutta jos ihminen on jaksanut kanraa sen kahvikupin noinkin pitkälle niin miksei sitten enää sitä reilua 200 metriä, joka metsästä olisi lähimmälle roskikselle. Roskan määrä tuntuu myös käsittämättömältä, koska kaupinginosassa on toiminassa hyvinkin aktiivinen Roska päivässä -liike. Samoin lapsen päiväkodissa metsäretkillä viikottain kerätään roskia matkaan. Eli miten ihmeessä noita roskia silti riittää? Mitä ajattelee ihminen, joka päättää kerta toisensa jälkeen tehdä yhteisestä ympäristöstämme oman kaatopaikkansa?
Nojatuolimatka 