Jos eilen koin olevani myöhässä leffakatsojana niin tänään tuli taas sellainen fiilis, että myöhässä ollaan. Taloyhtiömme asukkailla on jo pidempään ollut puheissa pihaviljely ja nyt kun julkisivuremontti saatiin pois työjärjestyksestä vallattiin pihan yksi nurkka viljelijöiden lavakauluksille.
Fiksumpi ihminen olisi pistänyt jo ainakin kuukausi sitten kotiin esikasvatukseen asioita, mutta koska viisaus ei tässä suhteessa nyt asunut meissä, kävimme vain Prisman puutarhaosastolla ostamassa pussikaupualla siemeniä. Luultavasti olemme tehneet aloittelijan karkeita virheitä kasvien parituksessa vaikka vakoilinkin Facebookista entisen kollegan kuvaamia istutussuunnitelmia. Päädyimme myös kylvämään siemeniä aika hövelillä kädellä koska ennemmin harvennan penkkiä kun katselen ei-oota puskevia viljelmiä. Suuruuden hullu lapsi kun vielä valitsi sellaisia helppoja kasveja kasvatukseen kuin sipulit ja kukkakaalin. Viljely kuitenkin tehdään lapsen ehdoilla joten kokeillaan nyt kaikkea. Jos ei saada mitään versoamaan niin mennään ja ostetaan valmiit taimet (jotka tosin meidän tuurilla päätyvät pupun poskeen, koska pihallamme asuu puolikesy rusakko).
Ruokaoption ohella pihaviljely toimii mahtavana mahdollisuutena viettää aikaa naapureiden kanssa. Taloyhtiön lapsiperheet on tulleet tutuiksi hiekkalaatikolla vuosien saatossa ja taloyhtiön hallituksessa muutaman vuoden istuneena oli osa asukkaista tullut tutuksi, mutta on myös kiva tutustua naapureihin muutenkin kuin yhtiökokouksessa vesimaksun nostopaineesta ja tonttivuokrasta keskustellen. Ja nälkä tässä tuntuu kasvavan syödessä. Tämään toista laatikkoa kuokkimassa olleen perheen kanssa haaveiltiin jo viljelysalan tuplaamisesta ensi kesäksi vaikka vielä ei tiedetä saadaanko nytkään mitään satoa.
Nojatuolimatka 