Kun roikkuu 6.25 hotellin aamupalaravintolan ovenkahvassa ehtii päivän aikana saada melko paljon aikaan. 
Sitä ehtii palella tyhjällä rautatieasemalla katsomassa auringonnousua (koska jostain syystä junaaa pidettiin parkissa juuri laiturialueen ulkopuolella)
Sitä ehtii lukea junamatkan aikana yhden romaanin (koska Palatkaa perhoset vaan oli niin koukuttava).
Sitä ehtii kuunnella kuulokkeiden akun tyhjäksi (koska väsynyt junamatkalainen ei jaksa kuunnella muiden keskusteluja)
Sitä ehtii kirjoittaa kymmeniä WA viestejä liittyen syntyneisiin ja syntymättömiin vauvoihin (meillä on ystäväpiirissä vuoden 2010 veroinen vauvabuumi käynnissä ja sekös tällaiselle hullulle vauvojen halailijalle kelpaa).
Sitä ehtii käydä lounaalla vaihtamassa tärkeimmät kuulumiset sellaisten tuttujen kanssa joiden kanssa muuten ei tunnu koskaan samaan pöytään ehtivän (ja todeta, että keskustatyöskentelyn plussaksi laskettaisiin lounasravintoloiden visuaalinen anti).
Sitä ehtii istua kolme tuntia palaverissa ja lähteä sen jälkeen aurinkoisessa kelissä kotimatkalle (ja tuntea vielä että on saanut enemmän aikaan kuin tavallisena päivänä toimistolla).
Sitä ehtii löytää itsensä päiväkodin pihalta jo ennen neljää ja istua pihalla ihmettelemässä miten oma lapsi sujahtaa naapurin lasten kanssa hyvin leikkeihin (ja tuntea samalla mielihyvää, ettei enää ole taloyhtiön hallituksessa eikä ole pakko hiljaa hymyillen kuunnella ihmisten valitusta).
Sitä ehtii syödä ihanaa tuorepastaa ja tankoparsaa (ja tajuta, että tänä keväänä taidan tunkea parsaa ihan jokaiseen ruokaan)
Sitä ehtii lähteä Pasilaan kirjastoon (koska jos ei töissä pääse nauttimaan luonnonkauniista Itä-Pasilasta niin vapaa-ajalla täytyy).
Sitä ehtii kannustaa kriittistä pyöräretkeä (koska tällä hetkellä harva asia on niin perseellään kuin Pasilan pyöräilyjärkestelyt ja rehellisesti sanottuna minulla on oma ammu ojassa kun matkakortista loppuu päivät perjantaihin).
Sitä ehtii kotimatkalla törmätä kaveriperheen vanhempi-lapsi-duoon ja nauttia pikaisista leikkitreffeistä puistossa (ja iloita siitä, että lapsella on ystävä jonka tämä on tuntenut koko ikänsä).
Ja sitä ehtii istua sohvalla tekemään vaikeita valintoja. Hauduttaako kuppi vihreää vai valkoista teetä? Ja kummasta pikalainasta sitä luku-urakkansa aloittaisikaan?
Nojatuolimatka 