Lapsen päiväkodissa oli tänään suunnittelupäivä ja viime viikonlopun suuren kalenterikeskustelun* yhteydessä paljastui, että olimme miehen kanssa kumpikin olettaneet että toisen pitää olla töissä ja buukannut itselle vapaapäivän. Koska tätä koko perheen yhteistä aikaa ei ihan liikaa ole ollut niin päätimme, että annetaan asian olla näin ja otetaan 24 tunnin irtiotto arjesta koko perheen voimin.
Vielä pari vuotta sitten jos puhuttiin ulkonasyömisestä lapsen mielestä se tarkoitti brunssia ja brunssi oli parasta mitä pieni ihminen tiesi. Nyt reiluun vuoteen ei jostain syystä ravintolabrunssit olleet listalla, mutta aamupala, jonkun muun kattamana toimii edelleen. Suuntasimme Kiilaan, joka ei ehkä nyt valikoimallaan ole mitenkään tajunnanräjäyttävä, varsinkin kuin vohvelirauta on poistunut valikoimasta, mutta joka 9,5 euron hinnallaan on kuitenkin hyvin kilpailukykyinen.
Aamupala yhdessä ravintolassa oli mukavan leppoisa kokemus. Ihmiset olivat kokoontuneet tapaamaan omia ihmisiään jq joka puolella ole iloinen puheensorina. Sinne oli helppo upota sekaan oman perheen kesken pohtimaan maailman menoa ja värien englanninkielisiä nimiä. Tämän jälkeen voisi ottaa tavoitteeksi käydä myös useammin brunssilla. Viikonloppuisinhan tämä on tyyriimpää lystiä, mutta onneksi pääkaupunkiseudulla on paljon paikkoja joissa hinta ja laatu kohtaavat kivasti.
Aurinkoinen aamiaisreissumme jatkui Akateemisen Hullujen päivien tarjousten ja Korkeasaaren ja ystävien merkeissä. Kotona kuuden aikaan illalla oli väsyistä ja nälkäistä porukkaa eikä illalla tarvinnut houkutella lapsen huoneessa unta pitkään. Yhteiset arkivapaat tekevät hyvää, mutta sehän tässä kyllä uppoaa tajuntaan, että ne alkavat nyt olla jatkossa kortilla. Koulumaailmasta kun ei noin vain oteta vapaata sen takia, että päästäisiin koko porukalla aamupalalle.
*Suuri kalenterikeskustelu: sunnuntaisin käyty viikkosuunnitelman tarkistus, jossa sovitaan seuraavista a) kuka vie lapsen päiväkotiin b) kuka hakee lapsen päiväkodista c) kuka taikoo ruoan pöytään. Ihan vain siksi ettei joku kaunis päivä jouduta lunastamaan lasta sosiaaliviranomaisilta kun kumpikin on kuvitellut että toinen hakee.
Nojatuolimatka 