Sitten viikonloppuisen auringonihastelun ei olekaan tarvinnut juuri liiasta auringonvalosta nauttia. Ei ainakaan ulkotiloissa. Päivän kirkkaimmat hetket olen yleensä piileskellyt visusti sisätiloissa ja ulkona olen liikkunut niihin aikoihin pimeys on jo laskeutunut. 
Tänään toivottavasti oli viimeinen kerta pitkään aikaan kun ihailin Itä-Pasilasta käsin auringonlaskua. Pitkät päivät ovat nyt olleet useamman tekijän synnyttämä soppa, mutta yhtä kaikki nyt on vähän takki tyhjänä. Seuraavaksi pitäisikin löytää tarmoa keskittyä siihen, että mistäs ihmeestä sitä ihminen muuttuisi pajunoksiksi, miten koristellaan virpomavitsat, koska sen paremmin muoviset kuin aidotkaan höyhenet eivät tunnu kovin eettisesti kestävältä vaihtoehdolta sekä myös ratkaista se millainen noitakostyymi tuolle nuorelle herralle keksitään. Kaipa Pinterestistä löytyy joku idea viiden minuutin Harry Potter-asusta jota voisi jatkojalostaa…
Nojatuolimatka 