Kun muutimme nykyiseen kotiimme en osannut ajatellakaan miten mahtava asia on se, että meillä on Keskuspuisto naapurina. Tänään taas pitkästä aikaa sekä kalenteri, että keli näytti siltä, että metsään on päästävät, joten sinne myös mentiin ja melkein kolme tuntia reissullamme viihdyttiin lopulta.
Hankikanto oli parhaimmillaan, joten polkujen varrelta löytyi eläinten jälkiä, näimme ja kuulimme tikan, bongasimme ekat pajunkissat sekä opettelimme tunnistamaan peikonnahan. Kiersimme luontopolkua, lähdimme seikkailemaan maastopyöräilijöiden poluille ja nautimme siitä, että Kehä I:n sisäpuolelta löytyy metsää jossa saa olla välillä melko pitkiäkin aikoja niin ettei törmää kehenkään toiseen ihmiseen.
Lenkkimme varrelle osui myös Maunulan maja, josta saa kaupungin parhaat munkit ja joka on muutenkin hyvä taukopaikka. Majan vierestä lähtee myös hiihtolatuja, jotka varmaan tulevat jatkossa tutuksi, koska lapsi päätti että hiihtäminen on tosi hyvä idea päästyään nyt hiihtolomallaan moisia kokeilemaan. Nyt vaan toivotaan, että hiihto on vähän kuin pyörällä ajo eli kun sen kerran on oppinut niin se tulee nopeasti mieleen. Itselläni kun edellisestä hiihtokerrasta taitaa olla se 20 vuotta…
Keskuspuiston risteilevät polut tekevät alueesta paikotellen vähän haastavan liikkua, mutta ei siellä eksymään pääse. Ja tavallaan on osa viehätystä kun ei tiedä mistä kohtaa puistosta ulos tulee. Meiltä keskustaan kulkiessa olen kyllä kartalla reitistä, mutta käytännössä aina kun tulemme Haltialasta kotiin päin on aina yhtä iloinen yllätys mistä kohtaa Kehä I:lle tulemme. Niin ja olenpa onnistunut kertaalleen eksyttämään itseni Pirkkolassakin kun sain juoksuun kunnon flown päälle ja huomaamattani päädyin juoksemaan vieraalle lenkille.
Keskuspuisto on melkoinen aarre naapurina ja nyt meidän alueella ollaankin kovasti huolissaan siitä mikä on puiston kohtalo. Tuntuu, että kaava napostelee puistosta koko ajan alueita itselleen, joka varmasti jossain määrin onkin järkevää, mutta ei tuosta alueesta kovin paljon voi leikata koska puisto on jo nyt kapea ja pituussuunnassa sitä halkoo poikittaisliikenteen väylät.
Joo, keskuspuisto on paras!
Isolta osin se on niin kapea, ettei kovin pitkäksi aikaa pysty eksymään. Mutta polkuja on paljon kuten kirjoititkin, joten ihan samoja latuja ei joudu tallaamaam. Oma bravuurini on kääntyä Paloheinän mäkeä kiertäessä vahingossa pohjoiseen, kun tarkoitus on mennä etelään. Siinä on niin samanlaista metsää molempiin suuntiin, että virhettä on vaikea huomata kovin nopeasti.
TykkääTykkää