Kolmistaan-blogin Karoliina kirjoitti viikonloppuna lapsen ottamisesta töihin mukaan ja mitä ajatuksia siitä heräsi. Itsekin kommenttipuolelle ajasin ajatuksiani ja juttu oli säännöllisesti esillä myös myös vanhan blogin puolella. Työelämän muuttuessa yhä useampi päätyy tulevaisuudessa työskentelemään työmarkkinaslangin mukaan epätyypilillissä työsuhteissa ja lapsen tullessa mukaan kuvioon täytyy perheiden yrittää etsiä ratkaisuja, jotka omassa tilanteessa toimivat. 
Meillä molemmat vanhemmat ainakin tällä hetkellä työskentelee työsopimussuhteisessa työssä vaikkakin oma työni on luonteeltaan välillä hyvin epätyypillisiin työaikoihin sijoittuvaa. Kun lapsi päiväkodissa aloitti reilut neljä vuotta sitten käytiin meidän perheessämme YT-neuvottelut tehtävien uudelleenjaosta. Paletti piti saada sellaiseen kuntoon, että siinä ei laiminlyödä sen paremmin perhettä kuin töitäkään.
Monessa perheessä ratkaisu on se, että jompi kumpi vanhemmista alkaa tehdä osa-aikaisella sopimuksella töitä. Meillä se ei oikein onnistunut. Mies olisi saanut tehdä 100% työtä 80%:n palkalla ja itselläni lyhennykset olisi ollut vaikea toteuttaa koska työhöni kuuluu koulutusten vuoksi paljon ilta- ja viikonlopputyötä. Me siis lähdimme etsimään ratkaisua jossa täysillä tunneilla saadaan homma jotenkin toimimaan. Onneksi kumpikin meistä tekee työtä liukuvilla työajoilla, joten päädyimme siihen, että minä vien lapsen päiväkotiin ja mies hakee lapsen. Tuolla tavoin suurimpana osana päivistä lapsen hoitopäivä on kahdeksan tuntia ja me vanhenmat saamme kumpikin tehtyä täyspitkän työpäivän kotona, koska yksi meidän perheen tiukista säännöistä on se, ettei työt läiky vapaa-ajalle ja harmaata ylityötä ei tehdä. Ja todella hyvin ollaan tuosta saatu pidettyä kiinni. Meillä kun lapsi menee nukkumaan, istuvat vanhemmat sohvalle sen asemasta, että avaisimme työläppärit ja alkaisimme tehdä töitä.
Kuitenkin meillä ei olla tilanteessa, jossa lapsi ja työt eivät millään kohtaisi. Itseasiassa parhaillaankin minulla on työkone tuossa vieressä auki vaikka olen kotona. Lapselle nimittäin nousi kuume ja näinä päivinä on pakko jakaa huomiota kahtaalle. Hoitaa lasta ja toisella kädellä tsekkailla työmeilejä. Ei mikään ideaaliratkaisu, mutta poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia ratkaisuja. Meillä myös lapsi osallistuu säännöllisesti meidän vanhempien työmatkoille. Tai no, niille työmatkoille, jotka suuntautuvat Turkuun. Ei se lapsi tule miehelle mukaan tehtaalle eikä minulla koulutustilaan, vaan työt ja perhe yhdistetään kolmen sukupolven voimin. Tässä on muuten yksi asia lisää, joka meillä tulee tämän vuoden myötä muuttunaan. Tai no eskarista nyt vielä voidaan ottaa omaa lomaa matalammalla kynnyksellä, mutta koulu muuttaa tässä kohtaa palettia reilulla kädellä.
Muutenkin työn ja perheen tasapainottelu vaatii melkoisia jonglööritaitoja. Toisen vanhemman ollessa pidemmällä työreissulla pitenee päivähoitopäivät pakosta vaikka kuinka mahdollisuuksien mukaan otettaisiin saldoihin miinuksia. Itse saan pidettyä onneksi etätöitä, jotka muutenkin helpottavat kummasti tätä arkisen työkuorman kanssa pärjäämistä. Omassa työssäni perheystävällistä on myös se, että kiitos ylitöiden ja reissujen lomailen helposti vuodessa kahdeksan-yhdeksän viikkoa eli lapsi saa yleensä pitkät lomat päiväkodista. Saapa muuten nähdä missä kohtaa lapsi tulee siihen ikään, että alkaisi olla pikemminkin suotavaa, etteivät vanhemmat turhan paljon notkuisi koulujen loma-aikoina kotona?
Epätyypillisissä työsuhteissa ja itsensä työllistäjillä tämän tasapainon säilyttäminen menee vielä monimutkaisemmaksi ja tämän tiedostaen pidänkin vähän käsittämättömänä kaavailtuja päivähoitorajoituksia. Se perus 8-16 -työ alkaa kuitenkin olla yhä useammin harvinaisuus ja sitä ei voida pitää mallina jonka pohjalta palveluja suunnitellaan.
Miten teidän perheessäne on ratkaistu työn ja perheen nivominen samaan pakettiin?
Nojatuolimatka 